Hakuohje 
Edellinen
ETUSIVU > Johdanto > Mitä ja miksi kielioppia? > Kielioppi ja sen käyttäjät

Kielioppi ja sen käyttäjät

Iso suomen kielioppi (tuonnempana ISK) on tarkoitettu lähinnä kielen ammattilaisille: kielentutkijoille, opettajille, kääntäjille ja äidinkielen ja vieraiden kielten opiskelijoille. Sen yhtenä pyrkimyksenä on toimia synteesinä suomen kielen tutkimuksesta ja mahdollisuuksien mukaan täydentää kuvaa tekijöiden omalla tutkimus- ja selvitystyöllä. Varsinaista yksityiskohtaista perustutkimusta teos ei kuitenkaan edusta, vaikka sitäkin kuvauksen takana on monin paikoin. Tässä esitetyt kuvaukset voivat parhaassa tapauksessa antaa sysäyksen perusteellisempaan tutkimukseen. Ne voivat myös tarjota virikkeitä tai suoranaista aineistoa erilaisille kontrastiivisille tutkimuksille samoin kuin lähtökohtia suomea äidinkielenä tai vieraana kielenä opettaville ja oppikirjan tekijöille.

Äidinkielen opetuksessa normatiivinen kielioppi on aikanaan ollut tärkeä opetusväline. Kielioppiin on kuulunut lähinnä taivutus- ja lauseopillista ainesta sekä oikeinkirjoitus- ja välimerkkisääntöjä, ja sen tehtävänä on ollut toimia kirjoitustaidon hankkimisen apuvälineenä. Peruskouluun siirtymisen jälkeen opetuskieliopin asema heikkeni 1970-luvulta lähtien, ja nykyisen lukion ohjelmaan kielioppia sisältynee enintään ”pähkinänkuoressa”-tyyppisesti. Peruskoulun käyneen yleissivistykseen katsotaan kuuluvan sanaluokkien, sijamuotojen ja lauseenjäsenten nimitysten tunteminen. Osa tästä tiedosta tukee vieraiden kielten opetusta ja opiskelua. Lauserakenteen tietoisen tarkastelun katsotaan puolestaan tukevan kirjoittamista, esim. välimerkkien sijoittelua. Vuonna 2005 voimaan tuleva lukion opetussuunnitelma korostaa tekstin kriittisen ja tarkan lukemisen ja kielellisen erittelyn taitoja. Se puolestaan edellyttää oppimateriaalilta muutakin kuin mekaanisesti omaksuttua peruskielioppia. Jo ISK:n laajasta ja monipuolisesta esimerkkiaineistosta on uskoaksemme apua tähän tilanteeseen, vaikka teos ei sellaisenaan kouluopetukseen sovellukaan.

Yksi potentiaalinen käyttäjäryhmä ovat kääntäjät, joiden pääasiallisia työkaluja ovat vanhastaan olleet sanakirjat. Ilmausvaihtoehtojen tarjonta, poikkeamat puhutun kielen puolelle ja vaihtoehtojen suhteellisten yleisyyksien esittäminen voivat olla juuri tuota kohderyhmää hyödyttäviä asioita.

Kielenhuollon kannalta teos voi tarjota relevanttia tietoa, jonka varaan normipäätöksiä ja tekstinhuollon argumentointia voi perustaa. Teoksen esimerkistön moniaineksisuus nostaa esiin sellaisia muutoshakuisia ilmiöitä, joista kielenhuollon parissa työskenteleville saattaa olla hyötyä.

Edellinen

 

TIETOJA VERKKOVERSIOSTA

ESIPUHE

JOHDANTO

LYHENTEET JA ERIKOISMERKIT

KIRJALLISUUSLUETTELO

VIITTAUSOHJE

TEKIJÄ- JA JULKAISUTIEDOT

PALAUTE