Kirjallisuutta lukuun Nominijohdokset

Airila, Martti
1938: Suomen kielen yhdysadjektiivit. – Vir. 42 s. 357–363.
Anttila, Raimo
1976: Affektiivis[-deskriptiivis-onomatopoieettis]ten sanojen asema kielen merkkisysteemissä. – Vir. 80 s. 126–132.
Cannelin, Knut
1932: Finska språket: Grammatik och ordbildningslära. Helsingfors: Holger Schildts förlag. [S. 104–194]
Comrie, Bernard – Thompson, Sandra A.
1985: Lexical nominalization. – Shopen (toim.) 1985b s. 349–398.
Engelberg, Mila
1998: Sukupuolistuneet ammattinimikkeet. – Vir. 102 s. 74–92.
Hakanen, Aimo
1973: Adjektiivien vastakohtasuhteet suomen kielessä. SKST. 311. Helsinki: SKS.
Hakulinen, Auli – Karlsson, Fred
1979: Nykysuomen lauseoppia. SKST. 350. Helsinki: SKS.
Hakulinen, Lauri
1979: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4., korjattu ja lisätty painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.
Ikola, Osmo
1964: Konkreettisestako konkreetti? Eräästä lyhentämispyrkimyksestä. – Vir. 68 s. 221–224.
Ikola, Osmo (toim.)
1977: Nykysuomen käsikirja. [Kirjoittajat: Alho Alhoniemi, Osmo Ikola, Päivi Rintala, Leena Tuominen.] Uudistettu laitos. Espoo: Weilin+Göös.
Itkonen, Terho
1970a: Avoimuudesta tunnettuuteen: Huomioita nykysuomen ominaisuudennimistä. – Vir. 74 s. 223–235.
Itkonen, Terho
1976b: Syntaktisten vaikutusyhteyksien luonteesta. – Vir. 80 s. 52–81.
Jaakola, Minna
2004: Suomen genetiivi. SKST 995. Helsinki: SKS.
Kangasmaa-Minn, Eeva
1980: Deverbaalien lausedynamiikkaa. – Vir. 84 s. 289–301.
Kangasmaa-Minn, Eeva
1983a: Derivaatiokielioppia 2: Verbikantaiset nominijohdokset. – SJ 25 s. 23–42.
Kangasmaa-Minn, Eeva
1984: Derivaatiokielioppia 3: Nominikantaiset nominijohdokset. – SJ 26 s. 81–98.
Karlsson, Fred
1983: Suomen kielen äänne- ja muotorakenne. Porvoo: WSOY.
Karttunen, Kaarina
1979: Nykyslangin sanakirja. Porvoo: WSOY.
Koistinen, Anneli – Jämsä, Tuomo – Haipus, Marjatta
1976: Deverbaaliset substantiivit 1960-luvun suomenkielisessä kauno- ja tietokirjallisuudessa. OY:n suomen ja saamen kielen laitoksen tutkimusraportteja. 8. Oulu: OY.
Koivisto, Vesa
2004: Monikasvoinen -mA ja suomen agenttipartisiipin tausta. – Herlin, Ilona – Visapää, Laura (toim.): Infiniittisten rakenteiden dynamiikkaa. Helsinki: SKS.
Koski, Mauno
1978: Suomen sananjohdon perustyypit. – Papers from the conference on general linguistics. SKYJ. 2 s. 103–117. Turku: SKY.
Koski, Mauno
1979: Nykysuomen (i)kko-johdosten semantiikkaa. – Sanomia: Juhlakirja Eeva Kangasmaa-Minnin 60-vuotispäiväksi 14.4.1979. TYSYKLJ. 9 s. 213–247. Turku: TY.
Koski, Mauno
1981: Mitä leksikaalistuminen on? – Sananmuodostuksen ongelmia. SKYJ. 7 s. 5–27. Turku: SKY.
Koski, Mauno
1982: Suomen johto-opin morfologiaa. Fennistica. 4. Turku: Åbo Akademi, suomen kielen laitos.
Kosonen, Päivi
1990: Sananmuodostus lastenkirjallisuudessa. Pro gradu -tutkielma. JoY, suomen kielen ja kulttuuritieteiden laitos.
Kyrölä, Katriina
1989: Feminiinijohdokset suomen kielessä. Pro gradu -tutkielma. TY, suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitos.
Laaksonen, Kaino – Lieko, Anneli
1992: Suomen kielen äänne- ja muoto-oppi. 2., korjattu painos. Helsinki: Finn Lectura.
Laalo, Klaus
1983: Nykysuomen kaksitavuisten nominien nuorin ikäkerrostuma: Puhekielen uudennokset. – Vir. 87 s. 80–86.
Laalo, Klaus
2001: Diminutives in Finnish child-directed and child speech: Morphopragmatic and morphophonemic aspects. – Bokus, Barbara – Kyuchukov, Hristo – Tulviste, Tiia (toim.): Psychology of language and communication 5:2 s. 71–80. Warszawa: Matrix Publishers.
Lehtinen, Raija
1991: Hyödykkeet ja haitakkeet: Muotokuvaa -ke-johtimisista sanoista. – Kielikello 1/1991 s. 26–29.
Lehtinen, Raija
1994: is-päätteiset sanat – yleiskieleen vai roskikseen? – Kielikello 3/1994 s. 35–39.
Lepäsmaa, Anna-Liisa – Lieko, Anneli – Silfverberg, Leena
1996: Miten sanoja johdetaan: Suomen kielen johto-oppia. Helsinki: Finn Lectura.
Lindén, Eeva
1966: Vierasperäisten -inen-loppuisten adjektiivien typistämisestä. – Vir. 70 s. 318–323.
Länsimäki, Maija
1987: Suomen verbikantaiset in : ime -johdokset. SKST. 469. Helsinki: SKS.
Länsimäki, Maija
1988: Mallien osuudesta sanojen johtamisessa. – Vir. 92 s. 230–237.
Nahkola, Kari
1999: Nykyslangin sananmuodostusoppia. – Vir. 103 s. 195–221.
Nuutinen, Olavi
1976: Suomen teonnimirakenteista. Stockholm studies in Finnish language and literature. 1. Stockholm: Finska institutionen vid Stockholms universitet.
Paunonen, Heikki
2000: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii: Stadin slangin suursanakirja. [Laatineet Heikki ja Marjatta Paunonen.] Porvoo: WSOY.
Penttilä, Aarni
1963: Suomen kielioppi. 2., tarkistettu painos. Porvoo: WSOY. [S. 274–308]
Penttilä, Aarni
1966: Vierasperäisistä -inen-loppuisista adjektiiveista. – Vir. 70 s. 323–327.
Punttila, Matti
1985b: Nominien superlatiivisuuden ilmaiseminen: Vertailun typologiaa ja Kymenlaakson tienoon murteiden tarkastelua. SKST. 421. Helsinki: SKS.
Punttila, Matti
1996: Samanlaisuuden vertaaminen. – Kielikello 2/1996 s. 26–28.
Rintala, Päivi
1972: Suomen -läntä-loppuiset adjektiivit. SKST. 306. Helsinki: SKS.
Rintala, Päivi
1976: Suomen nominikantaiset mainen-johdokset. – Vir. 80 s. 163–191.
Rintala, Päivi
1978: Sananjohdon produktiivisuudesta ja sen rajoituksista. – Rakenteita: Juhlakirja Osmo Ikolan 60-vuotispäiväksi 6.2.1978. TYSYKLJ. 6 s. 151–164. Turku: TY.
Rintala, Päivi
1980a: Adjektiivisten llinen-johdosten semantiikkaa ja syntaksia. – Vir. 84 s. 212–229, 302–318.
Rintala, Päivi
1980b: Deminutiivijohdosten asema nykysuomessa. – Ikola, Osmo (toim.): CIFU V:III s. 83–93. [Congressus Quintus Internationalis Fenno-Ugristarum: Turku 20.–27.VIII.1980.] Turku: Suomen Kielen Seura.
Räisänen, Alpo
1987: Miten uudet aa-, ää -loppuiset supistumaverbit tulevat nykysuomeen? – Vir. 91 s. 491–502.
Sadeniemi, Matti
1968a: Sosiaalinen vai sosiaali? – Vir. 72 s. 100–102.
Salo, Minna
1997: Nykysuomen yhdysadjektiivien korpuspohjaista tarkastelua. Pro gradu -tutkielma. TY, suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitos.
Saukkonen, Pauli
1966: Vierasperäisten -inen-loppuisten adjektiivien lyhentämisen puolesta. – Vir. 70 s. 327–330.
Welin, Saara
1998: Kunnan nimeen perustuvat asukkaannimitykset. – Kielikello 2/1998 s. 22–29.
Vesikansa, Jouko
1975: Omarahoitteinenelementtikoosteinenyksiymmärteinen . – Vir. 79 s. 119–120.
Vesikansa, Jouko
1978a: Johdokset. Nykysuomen oppaita. 2. Porvoo: WSOY.
Vesikansa, Jouko
1989: Yhdyssanat. – Vesikansa, Jouko (toim.): Nykysuomen sanavarat s. 213–258. Porvoo: WSOY.
Wiik, Kalevi
1959: Suomen ominaisuudennimien johtamisesta. – Vir. 63 s. 331–339.
Wiik, Kalevi
1981c: Suomen ekvatiiviadjektiiveista omistusliiteadjektivaaleihin. – Kielitieteellisiä lastuja 1 s. 12–17. Turku: SKY.
» Sulje ikkuna

Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.