Asetelma 77: tA‑, ttA‑, UttA- ja tUttA-johtimisten verbien muodostus
Kanta -tA- ‑ttA- ‑UttA- ‑tUttA- (~ ‑tAttA-)
1-tavuinen (N > jäätää) N > syyttää,
V > tuottaa
  (V > lyötättää)
2-tavuinen        
V-vartalo   N > kovettaa, huvittaa, jarruttaa, vaahdottaa,
V > idättää, kuljettaa, hypittää
  V > tutkituttaa (luetuttaa, vedätyttää, sidotuttaa)
VV-vartalo   (N > vaate-tta-a,
V > herä-ttä-ä)
V > kehräyttää ~ kehruuttaa,
N > vapauttaa, nesteyttää
 
C-vartalo N > keihästää, täyttää, vaatettaa,
V > päästää, herättää
     
Monitavuinen        
V-vartalo   [U-, i-vartalosta:]
V > pitkästyttää, lamaannuttaa, murehdittaa
[A-, e-vartalosta:]
V > kuljetuttaa, rakennuttaa, roma(hd)uttaa; pörisyttää, ajatteluttaa
(V > murehdituttaa)
Oi-vartalo   V > tatuoittaa   (V > arvioituttaa)
eA-, OA-, iA-, UA-vartalo [C-vartalosta:]
V > hävettää, kadottaa, hellittää
(N > jähmettää, ruskettaa) N > eheyttää, nopeuttaa
(V > poikkeuttaa)
 
UtU-vartalo     V > imeyttää  
C-vartalo: ne‑, le-vartaloinen sana V > suurentaa (paleltaa),
N > niveltää
     
ise-, itse-vartaloinen sana N > venäläistää,
V > pöristää
  V > punnit-utta-a V > punni-tutta-a
A-lopp. nomini (N > avartaa, imeltää)      
V-vartalo = lyhyeen vokaaliin päättyvä vartalo, VV-vartalo = pitkään vokaaliin päättyvä vartalo, C-vartalo = konsonanttivartalo. N > = johdettu nominikannasta, V > = verbikannasta. Harvinaiset tapaustyypit ovat suluissa. Esimerkkiverbeillä vaatettaa, herättää ja punnituttaa on vaihtoehtoiset morfologiset hahmotukset.
» Sulje ikkuna

Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.