Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit > Lauseen jäsenet > Lauseenjäsenten järjestys > § 871 Tunnusmerkitön ja tunnusmerkkinen järjestys

§ 871 Tunnusmerkitön ja tunnusmerkkinen järjestys

Finiittiverbin tunnusmerkitön paikka väitelauseessa on subjektin jäljessä, objektin ja muiden nominaalisten jäsenten edellä. Lauseen jäsenten yleisin järjestys on siis tyyppiä SVX (» § 1366). Informaation jäsentämisen kannalta finiittiverbi jakaa lauseen kahteen osaan; sen edessä on lauseen teemapaikka (» asetelma 137). Erikoislausetyyppien teemapaikalla on tunnusmerkittömästi jokin muu lauseenjäsen kuin subjekti (» § 893). Näin on asetelman kahdessa alimmassa esimerkissä.

Asetelma 137: Finiittiverbin paikka
Teemapaikka Verbi Loppu
Minä istuin penkillä.
Hän valitsi minut.
Maksuerät olivat kohtuulliset.
Tilaa oli liian vähän.
Jossakin kiekui kukko.
Häneltä onnistuu kaikki mihin hän ryhtyy.

Väitelauseen alussa finiittiverbi voi sijaita tunnusmerkittömästi esim. silloin, kun subjektipronomini jää ilmaisematta (a) tai kun subjektina on lause tai infiniittirakenne (b). Subjekti-NP:n sisältävä lause sen sijaan on verbialkuinen vain tietyillä ehdoin. Verbialkuinen lause voi olla reaktio johonkin edellä olevaan, esim. vastaus, päivittely tai myönnytys (c). Käskylauseissa ja verbikysymyksissä verbialkuisuus on keskeinen ominaispiirre (d).

(a)
Aion esittää koko nipun todisteita, sillä lieventäviä asianhaaroja löytyy tukuittain. (l) | Olet taas niin kaunis. (k)
(b)
On hauskaa, että ~ kun ~ jos sinäkin pääset tulemaan. | Oli mukava tavata.
(c)
Oletko käynyt jo katsomassa sen uuden näyttelyn? – Kävinhän minä. | Osaapa hän puhua pötyä. | Minä sanoin äidille, että on siinä kanssa maan äiti se Sylvi. (k)
(d)
Auta minua nostamaan tämä paketti hyllylle. | Menkää takaisin ylös. (k) | Otetaan se pois. (k) | Onko siellä ketään? | Tulisit vasta huomenna.

Lauseenjäsenen paikka lauseessa riippuu myös osittain sen omasta rakenteesta; lauseiden ja infiniittisten rakenteiden sijoittuminen on vähemmän vapaata kuin esim. NP:iden. Tavallisimmin ne ovat lauseen lopussa (b).

Tekstin osana olevalla lauseella on useita muitakin sanajärjestysvaihtoehtoja. Eniten niitä on yksinkertaisella, itsenäisellä päälauseella. Sanajärjestyksellä osoitetaan lauseen informaatiorakennetta: tutun ja uuden tiedon suhdetta eli sitä, miten lause jäsentyy sisäisesti niin, että se sopii tekstin osaksi (» § 1370). Verbi voi esimerkiksi olla tunnusmerkkisesti lauseen lopussa niin että sekä subjekti että muut täydennykset edeltävät sitä: Kovin korkeallepa sinä häntä arvostat (» § 1390).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Äännejärjestelmä

Tavu ja sanapaino

Vokaalit sanan rakenteessa

Konsonantit sanan rakenteessa

Sananrajaisia äänneilmiöitä

Morfofonologinen vaihtelu

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Lause, virke ja lausuma

Lauseen jäsenet

Lausemaisuus ja sen asteet

Yhdyslause

Modaaliset lausetyypit

Syntaktiset lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot