Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Adjektiivit > Adjektiivit sanaluokkana > § 603 Mikä on adjektiivi? Millainen on adjektiivilauseke?

§ 603 Mikä on adjektiivi? Millainen on adjektiivilauseke?

Adjektiivit ovat luvussa ja sijassa taipuvia nomineja, jotka luonnehtivat olioita, asioita, asiaintiloja tai tilanteita ilmaisemalla niiden todellisia tai kuviteltuja ominaisuuksia. Peruskäytössään adjektiivit eivät siis viittaa tarkoitteisiin kuten substantiivit. Adjektiiveja ovat esim. sanat hyvä, ihana, pieni, vihreä, lapsellinen, metallinen, musiikillinen, merihenkinen, (jonkin) hintainen, ainoa ja ensimmäinen. Adjektiivit ovat avoin luokka, johon tulee uusia sanoja lähinnä johdoksina ja lainoina tai sellaisten mukautuksina, esim. fataali, globaalinen, sekä partisiippien leksikaalistumina, esim. kiinnostava, väsynyt, suosittu (» § 630632).

Huomattava osa adjektiiveista ilmaisee suhteellisia ominaisuuksia (» § 605) ja komparoituu, eli niillä on perusasteen lisäksi komparatiivi- ja superlatiivimuodot, esim. pieni, pienempi, pienin. Osa adjektiiveista taas ilmaisee absoluuttisia ominaisuuksia (» § 606) eikä yleensä komparoidu, esim. eilinen, kielitieteellinen. Tietyntyyppisiin adjektiiveihin voi liittyä possessiivisuffiksi: Olen hänen ikäisensä; Teen parhaani (» § 609, 613614, 626).

Adjektiivi muodostaa adjektiivilausekkeen (AP:n) joko yksin tai erilaisten laajennusten kanssa. Laajennuksena on tyypillisesti adjektiivin edellä sijaitseva aste- tai tavan määrite taikka muu partikkeli tai adverbi (a) (» § 615, 621). Laajennus voi olla myös genetiivitäydennys (b) (» § 613). Paikallissijaiset ja adpositiolausekkeen muotoiset adverbiaalimääritteet sijaitsevat joko adjektiivin jäljessä tai edellä (c) (» § 617620); pelkästään jälkiasemaisia ovat infinitiivilausekkeet tai lauseet (d) (» § 623624). Vertailukohdan ilmauksista kuin-rakenne on aina adjektiivin jäljessä, partitiivilauseke voi olla edellä tai jäljessä (e) (» § 636637).

(a)
hyvin pirteä | suhteellisen pienille | miellyttävän lämmin | kokonaan punainen | neljä vuotta vanha | herttaisesti vino | selvästi parempi | kampamaisesti liuskainen
(b)
talon korkuinen | täsmälleen saman hintainen
(c)
valmis seikkailuihin | varsin kätevä käsistään | varma asiasta | hiestä aivan märkä | ystävällinen toisille ~ toisia kohtaan
(d)
hyvä uimaan | hyvin kätevä käsitellä | ainoa johon luotan
(e)
pitempi kuin minä ~ minua paljon pitempi | pirteä kuin peipponen | ihaninta mitä saatoin kuvitella

Adjektiivilauseke toimii lauseessa substantiivin kongruoivana etumääritteenä (f) sekä predikatiivina tai predikatiiviadverbiaalina (g). Adjektiiveja käytetään myös tilannetta luonnehtivissa kommenteissa tai huudahduksissa nominatiivi- tai partitiivimuotoisina (h).

(f)
Hän asuu [aika pienessä] yksiössä. | [Hyvin liukas] tien pinta hidastaa liikennettä. | Hän oli pukeutunut [muodikkaaseen puuvillaiseen] puseroon. | [Noin viiden millin pituinen, ruskea, litteä ja kovapintainen] hirvikärpänen (l)
(g)
Yksiö on [aika pieni]. | On [tosi mukavaa] olla täällä ~ että olet täällä. | Hän tuli asiasta [hyvin iloiseksi]. | Hän kyhjötti nurkassa [surullisena].
(h)
Hyvä! | Selvä! | Mainiota! | Ai ku kiva!

Adjektiivit esiintyvät myös genetiivisijaisina adjektiivin tai adverbin määritteinä: ihanan ~ miellyttävän punainen, musiikillisen sulavasti. Adjektiiveista muodostetaan sti-johtimella adverbeja: hassusti, selvästi (» § 373). Genetiivisijaiset adjektiivimääritteet ja sti-adverbit komparoituvat samoin semanttisin ehdoin kuin adjektiivit ylipäätänsäkin (» § 633). Eräät adjektiivit esiintyvät vain substantiivin etumääritteinä; tällaisia ovat esim. pelkkä, silkka sekä taipumattomat adjektiivit kuten ensi, pikku. Enimmäkseen etumääritteinä esiintyvät myös mm. sellaiset ei-kuvailevat adjektiivit kuin kyseinen ja varsinainen, temporaaliset adjektiivit kuten aamuinen, tiistainen, äskettäinen sekä eräät adjektiivistuneet partisiipit kuten alkava (vuosi), istuva (hallitus), johtava (ylilääkäri), kertova (runous).

Adjektiivin ja substantiivin ja toisaalta adjektiivin ja adverbin välillä ei ole jyrkkää sanaluokkarajaa: Adjektiivinen sana saattaa esiintyä lauseessa myös substantiivin (i) tai adverbin (j) tehtävässä, eli se voi toimia subjektina, objektina ja adverbiaalina (» § 625629; 681683).

(i)
Vihreät vastustavat ehdotusta. | vammaisten tukimuodot | Työttömille järjestetään uusia kursseja.
(j)
Leipä on tosi tiukalla. | Jotain on nyt pahasti vinossa. | Olkavarsi on täysin mäsänä. | Kaveri katosi jäljettömiin.

Huom. Puhutussa kielessä esiintyy suhteellisesti vähemmän adjektiiveja substantiivin määritteinä kuin kirjoitetussa kielessä. Puheessa persoona- ja demonstratiivipronominit ovatkin yleisempiä kuin kirjoitetussa tekstissä, eikä pronomineilla ole adjektiivimääritteitä. Ks. myös Pajunen – Palomäki 1985.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Yleistä

Moniosaiset predikaatit

Verbit ja subjektin laatu

Intransitiivisuus ja transitiivisuus

Lause- tai infinitiivitäydennyksen saavat verbit

Adverbiaalitäydennykset muoteissa ja verbin valenssissa

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Adjektiivit sanaluokkana

Adjektiivien luokkia

Adjektiivilauseke

Adjektiivien substantiivikäyttö

Partisiippien leksikaalistuminen ja adjektiivistuminen

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot