Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Lausuma ja vuoro > Partikkelivuorot > Kuulolla olon ja myötäilyn partikkelit joo, niin, mm > § 1047 Mm ja sen variantit vuorona

§ 1047 Mm ja sen variantit vuorona

Myötäilyä ja kuulolla olemista osoittavaa, äänteellisesti minimaalista partikkelia mm käytetään jokseenkin vastaavissa tehtävissä kuin partikkeleita joo ja niin (vrt. § 1046 esim. c r. 6). Prosodisesti partikkelilla on useita variantteja: selvimpinä tasainen mm,, laskeva mm., nouseva mm? sekä kaksihuippuinen mm::. Lisäksi partikkeli voidaan lausua kaksitavuisena joko niin että toinen tavu lausutaan ensimmäistä ylempää taikka päin vastoin. Tällöin se tulkitaan uutista vastaanottavaksi partikkeliksi (» § 1049): mhm, ’aha’; mh:m ’ai jaa’. (Prosodian merkitsemisestä ks. liitettä.)

Kolmesta myötäilypartikkelista mm on merkitykseltään vähiten selväpiirteinen. Se sitoo puhujaa meneillään olevaan keskusteluun vähiten osoittaen vain sen, ettei hän ole lisäämässä puheenaiheeseen varsinaista sanottavaa. Prosodia ja konteksti ratkaisevat viime kädessä partikkelin tulkinnan. Esimerkissä (a) partikkeli paitsi on reaktio edelliseen vuoroon, myös tukee puhujan omaa aiempaa vuoroa.

(a)
Toimittaja: Mitenkäs siellä Sysmässä vappu meni
Soittaja: No en mä tästä vapusta? (.) nii välitä mutta mennään tähän musiikkiaiheeseen
Toimittaja: Ei vappu ole kaikille.
Soittaja: mmm. (R)

Sijoittamalla mm-partikkelin keskustelukumppaninsa puheenvuoron syntaktiseen rajakohtaan puhuja osoittaa huomaavansa, että jokin kokonaisuus on valmistunut mutta asia on silti vielä kesken (b). Usein äänessäolijalla onkin meneillään vasta taustatieto tai johdattelu pitempään asiaan.

(b)
1S: Tota tää on itse asias tämmönen sos hätäpuhelu
2V: Mm:,
3S: Me tarvittas perjantaiks hirveesti apua.
4V: Ahaa, (p)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Yleistä

Infinitiivien tehtävät ja infinitiivilausekkeiden rakenne

Yleistä

Infinitiivi verbiketjussa

Verbiketju ja infiniittirakenteen sulautumisen asteet

A- ja MA-infinitiivilauseke objektina ja adverbiaalina

A-infinitiivilauseke subjektina

Nesessiivirakenne

Infinitiivilauseke nominin määritteenä

A-infinitiivin perusmuoto adverbiaalina

Irrallinen, interrogatiivinen ja relatiivinen infinitiivilauseke

A-infinitiivin translatiivi

Tavan ja samanaikaisuuden infinitiivirakenteet

Partisiippien tehtävät ja partisiippilausekkeen rakenne

Referatiivirakenne

Temporaalirakenne

Vertailua: tarkoitusta ilmaisevia infiniittirakenteita

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Vuoro ja lausuma toiminnallisina kokonaisuuksina

Vuoro

Reaaliaikainen lause ja muu lausuma

Lauseke lausumana ja vuorona

Vuoron alku

Vuoron loppu

Partikkelivuorot

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot