Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Affektiset konstruktiot ja keinot > Voimasanojen kielioppia > Voimasanojen paikka lausumassa > § 1727 Alussa, lopussa ja sisällä

§ 1727 Alussa, lopussa ja sisällä

Pitemmän vuoron osana voimasana käyttäytyy lausuman alussa interjektion tavoin. Se voi liittyä prosodisesti vuoron osaksi, ja sen kieliopillinen suhde vuorossa seuraavaan lausumaan on verrattavissa puhuttelulisäyksiin (a). Ensimmäisessä esimerkkilauseessa se onkin yhdessä puhuttelulisäyksen poika kanssa (» § 1077). Voimasanaan liittyvä lausuma voi olla myös lausekkeenmuotoinen (b).

(a)
Jumalauta poika sää kuolet nyt: sulla ei oo sydäntä saatana ollenkaan. (k) | Vittu se jätkä on kuollu! (k) | Perkele kyllä se on yksi torvi se Sundberi siellä. (p) | Saatana on tikkuja tukuttain kourassa. (P) | – – mä aattelin et ei helvetti mihin mä oon tullu. (P)
(b)
Hitto tätä tilannetta, ajattelin. (E) | Helvetti sun bileitäs. (k) | Voi vittu mikä jätkä. (p) | Voi helvetti sun kanssas. (E)

Toinen vuoronalkuinen tyyppi on sellainen, jossa voimasanaa määrittämässä on konjunktioalkuinen lause (» § 1719):

(c)
Saatana et mua rasittaa tommonen. | Helvetti että toinen lupaa että me tullaan silloin ja silloin ja toinen taas peruu sen. (p) | Perkele ku sä et ikinä tule ajoissa. | Helvetti kuinka yksinkertaista sille on kaikki. (k) | Piru kun ei älytty kopata sitä kiinni! (k)

Voimasanat voivat esiintyä myös lausuman ja vuoron lopussa samoin kuin mm. huomionkohdistimet hei, kato, kuule (» § 858) ja muut affektin ilmaukset (d) (» § 1039).

(d)
Tee testamenttis perkele, Simo Simpatti huusi. (k) | Ei se ymmärrä kuitenkaan saatana. (p) | Se saa kyllä helpolla leipänsä se jätkä loppujen lopuksi jumalauta. (p)

Voimasanoilla on lausumassa muitakin mahdollisia paikkoja, ja niitä voi lausumaa ja vuoroa kohden olla useitakin. Lausumassa ne esiintyvät mm. lausumanalkuisen nominaalijäsenen, finiittiverbin tai verbin määritteen jäljessä, siis sävypartikkelien tapaan (» § 821):

(e)
Saatiin saatana turpaan, Paolo söpersi turvonneiden huuliensa välistä. (k) | Sanoohan sen jumalauta järki. (k) | Sano ny joku mikä vittu osote saatana tahansa. (k) | Niin kuin meikäläinen jumalauta että jos minä en lue kuukaudessa lehtiä niin minä tunnen että saakeli minä en tiedä yhtään mitään. (p) | Mä en soita sinne jumalauta ens torstain. (p)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Yleistä

Adverbien merkitystehtäviä

Paikan adverbit

Ajan adverbit

Tavan adverbit

Määrän adverbit ja partikkelit

Intensiteettisanat: melko, erityisen

Kommenttiadverbit ja ‑partikkelit

Pronominivartaloisten adverbien tehtäviä

Adverbilauseke

Adverbi ja muut sanaluokat

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Yleistä

Affektisuus ja kielen tasot

Eksklamatiiviset lausumat

Imperatiivilauseen affektinen käyttö

Voimasanojen kielioppia

Itsenäiset lausekkeet affektisessa käytössä

Kieliopillisten morfeemien affektinen käyttö

Toisto

Sulje kaikki tasot