Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Sanarakenne ja sananmuodostus > Sanan hahmo > Johdosmaisuus > § 149 Johdosmaisuuden jatkumo ja esimerkkejä

§ 149 Johdosmaisuuden jatkumo ja esimerkkejä

Johdokselle on tyypillistä johtimen ja leksikaalisen kantavartalon erottuminen toisistaan sekä merkitysyhteys kantasanaan (» § 155, 157). Samanhahmoisissa sanoissa kuitenkin sanansisäisten morfeeminrajojen selvyys, kantasanan läpinäkyvyys ja ylipäätään käsitys kantasanan olemassaolosta voi vaihdella. Tästä johdosmaisuuden jatkumosta johdoksen ja perussanan välillä voidaan erottaa seuraavanlaisia asteita (esimerkkejä kuvioissa 3 ja 4):

  1. Selvä johdos: pääteaines (johdin) erottuu vartalosta; kantasana on lekseemi; johtimella on erotettava merkitystehtävä; johdoksen merkityssuhde kantasanaan on odotuksenmukainen eli samanlainen kuin useimmilla muilla samanjohtimisilla sanoilla.
  2. Hämärä tai mahdollinen johdos: merkitysyhteys kantasanaan ei ole ilmeinen tai odotuksenmukainen; tai kantasana edustaa vähemmän keskeistä, ei koko kieliyhteisön tuntemaa sanastoa; tai kantasanana ei ole lekseemi, vaan leksikaalinen morfeemi, joka esiintyy vain vartalona; tai kantavartalo on kokenut morfofonologisia muutoksia, jotka loitontavat sitä kyseisen lekseemin tyypillisestä asusta; tai sanalla ei ole kantasanaa, mutta kylläkin merkitykseltään läheinen samavartaloinen korrelaatti tai korrelaatteja (» § 160).
  3. Ei johdos: ei kantasanaa eikä merkitykseltään yhteenkuuluvia korrelaatteja.

Suffiksiaineksen erottumisen lisäksi johdoksen ja perussanan eronteossa vaikuttavat lekseemin vokaalivartalon loppuvokaali ja tavuluku. Historiallisesti perussanoiksi katsotaan kaksitavuiset a‑, ä- ja e-loppuiset vartalot. Johtimena eivät (yleensä) esiinnykään vokaalit a, ä tai e sellaisenaan, mutta kylläkin i sekä labiaalivokaalit o, ö, u ja y, samoin pitkät vokaalit ee, uu ja yy. Vokaalivartalon monitavuisuus, vartalonlopun pitkävokaalisuus ja kaksitavuinen konsonanttivartalo ovat usein merkki sanan johdos- tai lainaperäisyydestä.

Kuvioissa 3 ja 4 esitellään joitain keskeisiä sanahahmoja niiden johdosmaisuuden kannalta. Esimerkiksi vartaloltaan kaksitavuisissa O- ja U-loppuisissa tai kolmitavuisissa nA- ja vA-loppuisissa nomineissa (» kuvio 3) on tässä suhteessa eriasteisia sanoja. Nomineissa yksinäisvokaalit O ja U esiintyvät selvänä johtimena lähinnä vain verbikantaisten substantiivien (esim. otto, pääsy) ja affektisten substantiivijohdosten (jänö) muodostimina. Lisäksi ryhmissä on sanoja, joilla kyllä voi olla kantasana (lehto < lehti, kelpo < kelpaa-, silmu < silmä) tai korrelaatti (talotalas, virkkuvirkeä), mutta joiden johdosmaisuus ei ole nykykielen kannalta yhtä selvää (hämärät tai mahdolliset johdokset). Yksittäisten sanojen sijoittumisessa jatkumon tiettyyn kohtaan on tulkinnan varaakin. Johdosmaisuuden jatkumoa vastaa diakroniassa leksikaalistumiskehitys, jossa johdos vähitellen muuttuu yksimorfeemiseksi sanaksi (» § 166).

Kuvio 3: Nominien johdosmaisuuden jatkumo
Kuvio 3
Kuvio 4: Verbien johdosmaisuuden jatkumo
Kuvio 4

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Yleistä

Sanan hahmo

Johto-opin käsitteitä

Muuta sananmuodostusta

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Partikkelit ja muut pikkusanat

Dialogipartikkelit

Lausumapartikkelit

Konjunktiot

Sävypartikkelit

Fokus- ja asteikkopartikkelit

Temporaalisia ja lokaalisia partikkeleita

Intensiteettipartikkelit

Interjektiot

Partikkeliketjut

Rajankäyntiä

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot