Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Fonologia ja morfofonologia > Vokaalit sanan rakenteessa > Vokaaliyhtymät eli tavunrajaiset vokaalijonot > Vokaaliyhtymiä ja niiden vastineita puhutussa kielessä > § 26 A-loppuisten yhtymien vastineita: korkee, korkia, isoo, lasii

§ 26 A-loppuisten yhtymien vastineita: korkee, korkia, isoo, lasii

Yleiskielen jälkitavujen eA- ja OA-vokaaliyhtymiä vastaavat murteissa yleisimmin pitkät vokaalit ee, OO (hämäläis- ja savolaismurteissa) tai yhtymät iA, UA (pohjalaismurteissa).

 
eA > ee ~ iA | OA > OO ~ UA
 
no ee siinä nii' 'issoo mäkkee 'oov va, – –. (Sotkamo) | ruppee satamaan (Sotkamo, SMS)
 
sai lähtv vissii (Kauhava) | jos‿ei mitääm muuta menua oo (Kauhava)

Nykyään useimmilla murrealueilla samoin kuin yleensäkin puhutussa kielessä esiintyy vaihtelua eA ~ ee, OA ~ OO (ruskea ~ ruskee, taloa ~ taloo).

Myös vokaaliyhtymät iA ja UA voivat jälkitavussa edustua alkukomponenttinsa mukaisena pitkänä vokaalina:

 
iA > ii | UA > UU
 
lasii, hyvii, savuu | toisen [sängyn] pääl ei voi nukkuu ollenkaa ku se pitää nii kauheeta metelii (p)

Nämä yhtymät eivät kuitenkaan ole esiintyneet murteissa yhtä laajalti pitkänä vokaalina kuin eA ja OA: yhtymiä iA ja UA on vastannut ii, UU eteläisimmissä hämäläismurteissa, kaakkoismurteissa ja itäisissä savolaismurteissa. Pääkaupunkiseudun puhekielessä ii-, UU-edustus on varsin tavallinen, joskin vaihtelee muotoryhmittäin ja vartalotyypeittäin (» taulukko 5). Kun A-loppuisen vokaaliyhtymän sijalla on pitkä vokaali, vastaa partitiivin tai A-infinitiivin A-taivutuspäätettä siinä vartalon loppuvokaalin pidentymä (talo-o ’talo-a’, lähte-e ’lähte-ä’).

Taulukko 5: Partitiivimuodot ja A-infinitiivit Helsingin puhekielessä
Yhtymä VA VV Yhtymä VA VV
  n % n %   n % n %
eA, OA (nokea, taloa) 608 51,3 578 48,7 eA (potea) 90 37,0 153 63,0
UA (savua) 515 72,1 199 27,9 OA (sanoa) 141 47,5 156 52,5
iAyks (lasia) 507 68,2 236 31,8 UA (tottua) 142 58,7 100 41,3
iAmon (pieniä) 1187 81,8 267 18,2 iA (repiä) 108 73,5 39 26,5
Kaksitavuisten nominien partitiivimuodot ja V-vartaloisten verbien A-infinitiivit Helsingin puhekielessä 1970-luvulla (Paunonen 1995b [1982]: 121, 148). VA = vokaaliyhtymä, VV = pitkä vokaali.

Lounaisissa murteissa A-loppuisia vokaaliyhtymiä vastaa yleensä pitkävokaalisen variantin lyhentymä: semssi aktiivissi nuari metsästäji; hiukam peltto (Eurajoki). eA-nominit voivat kuitenkin olla tyyppiä leviä, kauhiast.

Yleiskielessä vokaaliyhtymien pitkävokaalisia edustumia esiintyy eräissä johdostyyppeissä, esim. siivooja, vetoomus, selkiintyä.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Äännejärjestelmä

Tavu ja sanapaino

Vokaalit sanan rakenteessa

Konsonantit sanan rakenteessa

Sananrajaisia äänneilmiöitä

Morfofonologinen vaihtelu

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Partikkelit ja muut pikkusanat

Dialogipartikkelit

Lausumapartikkelit

Konjunktiot

Sävypartikkelit

Fokus- ja asteikkopartikkelit

Temporaalisia ja lokaalisia partikkeleita

Intensiteettipartikkelit

Interjektiot

Partikkeliketjut

Rajankäyntiä

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot