Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Määräisyys ja viittaaminen > Deiksis ja anafora > Indeksaalinen, deiktinen, korrelaatti ja tulkintapohja > § 1427 Alan käsitteitä tutkimuksessa

§ 1427 Alan käsitteitä tutkimuksessa

Taustoittava pykälä

Kielitieteellisessä ja varsinkin semioottisessa kirjallisuudessa käytetään mm. deiktis-anaforisista keinoista kattavaa nimitystä indeksaalinen, joka perustuu Peircen esittämään merkkien kolmijakoon symboleihin, indekseihin ja ikoneihin. Tähän kolmijakoon soveltuu ajatus, että puheessa ovat indeksaalisia monet muutkin merkit kuin deiktiset pronominit. Esimerkiksi dialogipartikkelit joo tai niin (» § 1044) sekä monet muutkin tekstin tulkintaa ohjailevat partikkelit ovat käsitettävissä indeksaalisiksi ilmauksiksi, koska ne välittävät tietoa sellaisista kontekstipiirteistä kuin puhujan asenteista, reaktioista ja tuntemuksista.

Deiksis on tässä kieliopissa käsitetty kapea-alaisemmin kuin indeksaalisuus. Sillä tarkoitetaan kielellisiä viittauskeinoja, jotka ovat verrattavissa sellaisiin eleisiin kuin sormella tai päällä osoittamiseen ja katseen kohdistamiseen. Deiksis voidaan ymmärtää myös laajemmin indeksaalisuutena (esim. Larjavaara 1990: 41).

Ilmausta, jolla puheenalainen tarkoite on ensi kertaa nostettu tekstissä esiin, on vanhastaan sanottu anaforisen elementin korrelaatiksi (vrt. myös » § 1405). Tarkasti erotettavan kielellisen korrelaatin esiintyminen tekstissä ei kuitenkaan ole ilmauksen anaforisen käytön välttämätön ehto (» § 14381439). Pikemminkin on ajateltava niin, että pronominin esiintymä saa vastaanottajassa liikkeelle hakuprosessin: mahdollisen tarkoitteen oletetaan olevan tavalla tai toisella tunnistettavissa tai pääteltävissä kontekstin perusteella. Konteksti, jonka nojalla päätelmä tehdään, on pronominin tulkintapohja (» § 1439). Liian ahtaan muodollisesti käsitetyn korrelaatin kritiikistä ks. esim. Cornish 1999.

Tässä käytettyä käsiteparia deiktinen vs. anaforinen vastaa mm. Hallidayn ja Hasanin (1976) sekä Larjavaaran (1990) käyttämä termipari eksoforinen ’tilannesiteinen’ – endoforinen ’diskurssisiteinen’.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Lause, virke ja lausuma

Lauseen jäsenet

Lausemaisuus ja sen asteet

Yhdyslause

Modaaliset lausetyypit

Syntaktiset lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Yleistä

Määräisyyden osoittaminen

Deiksis ja anafora

Deiksis

Indeksaalinen, deiktinen, korrelaatti ja tulkintapohja

Lauseiden välinen ja lauseen sisäinen anafora

Anaforan kieliopilliset keinot

Anaforan merkityssuhteita

Tilanneviitteisyys

Toistuvat viittaukset eli referentiaalinen ketju

Lauseensisäinen anafora: refleksiiviset ainekset

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot