Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Lausuma ja vuoro > Vuoron loppu > Vuoronloppuiset partikkelit > § 1042 Ja vuoron lopussa

§ 1042 Ja vuoron lopussa

Vuoronalkuisena lausumapartikkelina ja yhdistää lausumia yli vuoron ja puhujanvaihdoksenkin (» § 1030). Puheessa ja voi esiintyä myös vuoronloppuisena (a). Sen merkitys ei ole tällöin yhtä ilmeinen kuin vuoronalkuisena. Puhuja voi mm. osoittaa listan olevan osa kuvausta, joiden kaikkia osia ei ole syytä tai tarvetta meneillään olevassa puhetilanteessa mainita; tämä käyttö on verrattavissa kirjoitetun kielen konventioon jne.

(a)
– – mä pidin itteeni semmosena fiksuna ja sen takia oli pää auki aina ja joka paikassa ja. (P) | – – mä olin hyvin voimakkaasti alemmuudentuntoinen ja tuota vähättelin itseäni ja häpesin menneisyyttäni ja tekojani ja kaikkia tämmösiä ja. (P; Halonen 2002)

Esimerkissä (b) lääkäri on rinnasteisella yhdysrakenteella kuvannut potilaalle tehtyä toimenpidettä, josta hän ei jatka enempää. Tapaus (c) on kertovasta tekstistä. Puhuja osoittaa aloittavansa listan, jota ei kuitenkaan jatka ensimmäistä esimerkkiä pitemmälle.

(b)
Potilas: Onko siitä tullu ny sitte jo,
Lääkäri: O (.) o tästä on tullu, juu,
Potilas: Juu mul oli tää kortti ei tätä tarvitakka sitte,
Lääkäri: Juu täs on kaikki tiedot ihan tarkat tästä toimenpiteestä ja mitä siä on tehty ja, (P)
(c)
EK: Oltii se vissii olik se ny viis taik seitsemä eri kaupunkia oltii muu muas Freskatassa ja.
LP: Juu, ei olla tehty sitä matkaa sit ei. (p)

Huom. Vuorinen (1981: 83) on pitänyt vuoronloppuisia partikkelisanoja Lomanin ja Jörgensenin (1971) kehittämän makrosyntagma-analyysin mukaisesti täytelisäkkeinä ja nimennyt ne jatkeiksi. Hänen tulkintansa mukaan ne olisivat vailla merkitystehtävää olevia tarpeettomia jatkoyrityksiä. Vuorovaikutuksen näkökulmasta näin ei välttämättä tarvitse olettaa. Jefferson (1983) on puolestaan pitänyt englannin vuoronloppuista and-sanaa tietyissä ympäristöissä nimenomaan vuorosta luopumisen merkkinä. Ks. myös Kalliokoski 1989: 196–197.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Yleistä

Subjekti

Objekti

Yleistä

Transitiivisuus ja objektin semantiikka

Objektin sijat

Predikatiivi

Adverbiaalit

Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia

Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma

Predikatiiviadverbiaalit

Adverbiaalien merkitystehtäviä

Ajan adverbiaalit

Paikan ja tilan adverbiaalit

Habitiiviadverbiaalit

Tavan adverbiaalit

Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla

Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit

Kommenttiadverbiaalit ja konnektiivit

Adverbiaalin merkitys ja lauseketyyppi: kokoava katsaus

Lausuma ja vuoro

Vuoro ja lausuma toiminnallisina kokonaisuuksina

Vuoro

Reaaliaikainen lause ja muu lausuma

Lauseke lausumana ja vuorona

Vuoron alku

Vuoron loppu

Partikkelivuorot

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot