Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Fonologia ja morfofonologia > Vokaalit sanan rakenteessa > Pitkät vokaalit > § 18 Pitkien vokaalien esiintyminen; yleisyystietoja

§ 18 Pitkien vokaalien esiintyminen; yleisyystietoja

Kaikki vokaalit esiintyvät sekä pitkinä että lyhyinä (suomen vokaalijärjestelmästä » § 2). Lyhyen ja pitkän vokaalin välillä pätee distinktiivinen pituusoppositio, eli pituusero kannattelee myös merkityseroa. Ensi tavussa vokaalien pituusoppositio tavallisesti erottaa toisistaan eri lekseemejä, jälkitavussa saman lekseemin eri taivutusmuotoja.

 
sika ≠ siika | kari ≠ kaari | suri ≠ suuri
 
sika ≠ sikaa | mene ≠ menee | etsi ≠ etsii | Eri lekseemejä: kylvetän ≠ kylvetään

Taulukko 4 esittää pitkien vokaalien yleisyyssuhteet tekstiotoksessa ja perusmuotoisissa sanoissa. Tekstifrekvenssiltään yleisimpiä ovat aa, ii ja ää. Sanavartaloissa kuitenkin uu on yleisempi kuin ii: esiintyminen produktiivisessa (U)Us-johtimessa kasvattaa uu:n ja yy:n osuutta. (Äänteiden yleisyydestä » § 10.)

Taulukko 4: Pitkien vokaalien yleisyys
Tekstiaineisto
n = 64 527
Perussanakirjan hakusanat
n = 30 703
% %
aa 34,4 aa 30,6
ii 19,6 uu 21,8
ää 17,2 ii 18,2
ee 12,6 ää 13,0
uu 11,5 yy 6,6
oo 2,5 ee 6,4
yy 2,1 oo 3,0
öö 0,1 öö 0,4
Tekstiaineistona on kansansatuja (Häkkinen 1983). Prosenttiosuudet on laskettu pitkien vokaalien yhteismäärästä.

Ensi tavussa ovat yleisiä kaikki muut pitkät vokaalit paitsi puolisuppeat ee, oo, öö, joita tavataan etenkin vierassanoissa, esim. teema, sooda, föönata. Jälkitavussa niitä kuitenkin esiintyy taivutusmuodoissa, esim. tekee, sanoo, lähtöön, samoin kuin muitakin pitkiä vokaaleja.

Taivutusmuotojen viimeisen tavun pitkät vokaalit koostuvat tavallisesti vartalovokaalista ja pääteaineksesta, kuten Vn-tunnuksisessa illatiivissa (koulu-un, lasi-in) tai A-vartaloisten verbien A-infinitiivissä (autta-a, estä-ä). Sanan oma vartalo päättyy pitkään vokaaliin mm. supistumaverbeissä ja tuote-tyypin nomineissa: hakkaa-n, hakkaa-ja; aihee-t, aihee-llinen. Sanavartaloon kuuluvia jälkitavun pitkiä vokaaleja esiintyy runsaasti myös vierassanoissa, esim. banaani, poliisi, margariini, anonyymi, symbioosi, manööveri. Lisäksi on sellaisia kokonaisia johdostyyppejä, joissa on kantavartalon ja johtimen rajalla jälkitavun pitkä vokaali, esim. jakaantua, vakiinnuttaa, nöyryyttää, pienuus.

Puhutussa kielessä yleisiä ovat eA-nominien ee:lliset edustumat, esim. makee ’makea’, tärkeetä ’tärkeää’ (» § 26). Myös paikannimissä esiintyy jälkitavun pitkiä vokaaleja; tällaisista kotimaisista nimistä monet palautuvat ruotsiin:

 
Espoo (< Esbo), Inkoo (< Ingå), Kruunupyy (< Kronoby), Loimaa, Porvoo (< Borgå), Tyrvää, Vantaa | Ateena, Berliini, Pariisi, Lontoo

Astevaihtelun (» § 4144) tuottamat pitkät vokaalit eivät yleensä poikkea laadultaan muista pitkistä vokaaleista.

 
haat (: haka) | maata (: makaan) | teen (: tekee) | koon (: koko)

Kahden saman lyhyen vokaalin välissä on kuitenkin tavunraja sellaisissa heikkoasteisissa monikkomuodoissa kuin i.issä (: ikä) tai pi.istä (: piki), eli kyse on vokaaliyhtymästä (» § 25; vrt. tavurajattomat Iissä : Ii, piistä : pii).

Pitkä vokaali voi esiintyä myös vokaaliyhtymän osana, esim. lii.an, o.aasi, raa.an (: raaka) (» § 25).

Huom. Vierassanoissa esiintyy eri lekseemien samalähtöisissä vartaloissa vokaalien pituusvaihtelua, esim. fysiikka ~ fyysinen, politiikka ~ poliitikko, humaani ~ humanismi (» § 152).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Äännejärjestelmä

Tavu ja sanapaino

Vokaalit sanan rakenteessa

Konsonantit sanan rakenteessa

Sananrajaisia äänneilmiöitä

Morfofonologinen vaihtelu

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Yleistä

Subjekti

Objekti

Yleistä

Transitiivisuus ja objektin semantiikka

Objektin sijat

Predikatiivi

Adverbiaalit

Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia

Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma

Predikatiiviadverbiaalit

Adverbiaalien merkitystehtäviä

Ajan adverbiaalit

Paikan ja tilan adverbiaalit

Habitiiviadverbiaalit

Tavan adverbiaalit

Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla

Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit

Kommenttiadverbiaalit ja konnektiivit

Adverbiaalin merkitys ja lauseketyyppi: kokoava katsaus

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot