Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit > Syntaktiset lausetyypit > Transitiivisuus jatkumona > § 892 Transitiivisuuden prototyyppi ja asteet

§ 892 Transitiivisuuden prototyyppi ja asteet

Taustoittava pykälä

Transitiivisuutta voidaan tarkastella jatkumona. Sen lisäksi, että monet verbit ovat enemmän tai vähemmän taipuvaisia saamaan objektin, myös objektilliset lauseet voidaan nähdä enemmän tai vähemmän transitiivisina sen mukaan, missä määrin niissä toteutuu perinteisesti ymmärretty transitiivisuus, tekijän toiminnan vaikutus kohteeseen.

Transitiivisimmillaan lause sisältää vähintään kaksi osallistujaa, subjektin ja objektin. Verbi on dynaaminen, tekijä on elollinen ja toimii tarkoituksellisesti, ja lause on myönteinen ja esittää teon todella tapahtuvana pikemmin kuin vain mahdollisuutena. Verbin ilmaisema toiminta johtaa päätepisteeseen ja kohde on kokonaisuudessaan toiminnan vaikutuksen alainen; kohde on selvästi yksilöity. Tällainen lause on maksimaalisen transitiivinen (a).

(a)
Erkki repi kaikki rönsyleinikit juurineen maasta.

Lause Potkaisin Erkkiä kuvaa momentaanisen, päätepisteeseen johtaneen teon, jonka verbi on transitiivinen ja kohde yksilöity, mutta siitä puuttuu yksi transitiivisuuden osatekijä, vaikutuksen aikaansaaminen kohteessa. Resultatiivimuotti (» § 482) tekee tällaisesta lauseesta tässä mielessä transitiivisemman: Potkaisin Erkin pellolle. Partitiiviobjektilliset lauseet ovat systemaattisesti vähemmän transitiivisia kuin totaaliobjektilliset. Partitiiviobjekti on useammin jaollinen; se myös osoittaa että toimintaa kuvataan jatkuvana prosessina (b–c) tai että toiminnalla ei ole lopputulosta (d–e). Lause, jossa on transitiivinen verbi mutta ei objektia, kuvaa pelkästään toimintaa; se on mukautunut intransitiiviseen muottiin (f) (muotista » § 460).

(b)
Kastelin kasvimaata.
(c)
Löysin yhä lisää rikkaruohoja.
(d)
Katselin kasvimaata.
(e)
Leikin puutarhuria.
(f)
Rupesin kitkemään. [kohdetta ei ilmaistu]

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Lause, virke ja lausuma

Lauseen jäsenet

Lausemaisuus ja sen asteet

Yhdyslause

Modaaliset lausetyypit

Syntaktiset lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Yleistä

Subjekti

Objekti

Yleistä

Transitiivisuus ja objektin semantiikka

Objektin sijat

Predikatiivi

Adverbiaalit

Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia

Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma

Predikatiiviadverbiaalit

Adverbiaalien merkitystehtäviä

Ajan adverbiaalit

Paikan ja tilan adverbiaalit

Habitiiviadverbiaalit

Tavan adverbiaalit

Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla

Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit

Kommenttiadverbiaalit ja konnektiivit

Adverbiaalin merkitys ja lauseketyyppi: kokoava katsaus

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot