Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Määräisyys ja viittaaminen > Deiksis ja anafora > Lauseiden välinen ja lauseen sisäinen anafora > § 1428 Prototyyppinen anafora: korrelaatti, sitten pronomini

§ 1428 Prototyyppinen anafora: korrelaatti, sitten pronomini

Prototyyppistä anaforaa edustaa tapaus, jossa 3. persoonan pronominilla viitataan samaan tarkoitteeseen kuin jollakin edellisessä lauseessa esiintyvällä leksikaalisella substantiivilausekkeella:

(a)
Äiti ja isä eivät tunteneet Saaraa. Heille hän oli vieras ihminen. (k) | Lapsena Wright leikki maineikkailla pedagogisilla leluilla, Fröbelin palikoilla, ja tämä jätti häneen jälkensä. (l) | No sen jos Harjunpää selvittää, niin se tulee saamaan kunniaa vähän korkeammaltakin taholta. (k)

Ensimaininta voi olla samassakin lauseessa, mutta se on silloin aina muu kuin subjekti, esim. objekti tai adverbiaali (b). Toiseksi korrelaatti voi olla saman lauseen toisen jäsenen määritteenä, siis myös subjektin määritteenä, vaikkakaan ei itse subjektina (c) (subjektin sitomasta refleksiivisestä anaforasta » § 14451450). Rinnasteisissa lausekkeissa pronominin korrelaattina voi olla rinnastuksen edellinen jäsen (d) (kuitenkin » § 1295).

(b)
Laulaja kiitti [katsojia] [heidän tuestaan]. | Puhakan mukaan neljä henkilöä on ilmoittanut hänelle kiinnostuksensa tehtävään. (l)
(c)
[Gallen-Kallelan Afrikan-matka] vaikutti hänen taiteeseensa. (l) | Vaarana on, että [työntekijän arvo] mitataan vain [hänen tiedontuottamiskykynsä mukaan]. (L) | [Kohu Amerikan psykosta] alkoi jo ennen sen ilmestymistä. (l)
(d)
Andylla on nähtävästi tarkat käsitykset [naisista ja heidän kunnollisuudestaan]. (k) | Teos kuvaa [kirjailijan ja hänen ystäviensä] päämäärätöntä vaeltelua Yhdysvaltain halki. (l)

Toisaalta pronominin tarkoite voi selvitä vasta siitä lauseesta, joka seuraa pronominia. Näin on etenkin silloin kun pronomini sijaitsee metatekstuaalisissa, parenteettisissa kommenteissa:

(e)
Näil on kuulemma valtavan hieno niinku [ei se mikään mökki o] vaan se on semmonen hirsitupa oikeen. (p; Tiainen-Duvallon 2002) | vrt. Näil on kuulemma valtavan hieno oikeen semmonen hirsitupa. | Mä ajattelin tehdä tietokoneella tämmösen aa nelosen, [se oli kai Naavan Sakarin idea] mikä toimis lippuna ja ohjelmana saman tien mikä taitetaan näin. (p; Tiainen-Duvallon 2002)

Pronominia hän käytetään puhutussa kielessä usein vain silloin, kun referoidaan jonkun toisen ihmisen ajatuksia tai puheita. Tällöin sillä viitataan johtolauseen kommunikointiverbin subjektiin:

(f)
Mitä sinä temppuilet, mitä sinä naurat, se sanoi ja lisäsi että häntä ei naurattanut ollenkaan. (k) | Se lähetti mulle joskus joulukuussa kortin jossa se kirjotti että hän tulee Suomeen ehkä jo loppukeväästä. (p)

Tällainen hän-pronomini on logoforinen. Sen funktiona on tekstinsisäinen viittaaminen. (Termistä logoforinen tarkemmin » § 1469.)

Huom. Kun pronomini viittaa johonkin tekstissä edellä esiintyneeseen kielelliseen ilmaukseen, kyseessä on tekstuaalinen deiksis. Tällöin pronominin tarkoitteena on kielellinen ilmaus, johon se (tai sellaisen sisältävä lauseke) viittaa; pronominilla viitataan siis kielenainekseen oliona. Esimerkiksi sadun lopetusformulassa sen pituinen se pronominit viittaavat kerrottuun satuun tekstinä. Tekstuaalisessa deiksiksessä esim. pronomini tässä viittaa lauseeseen, johon se sisältyy: Tässä lauseessa on viisi sanaa. Viittaus voidaan tehdä sekä samassa lauseessa että yli lauserajan:

 
Teen myös parodioita, kuten Dementia Senilis. Tätä luultiin kreikkalaiseksi tytön nimeksi. (l) | Opettaja puhui koko ajan flanööristä, mutta minä en käsittänyt miksi se pitää ääntää niin kummallisesti. (A)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Vuoro ja lausuma toiminnallisina kokonaisuuksina

Vuoro

Reaaliaikainen lause ja muu lausuma

Lauseke lausumana ja vuorona

Vuoron alku

Vuoron loppu

Partikkelivuorot

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Yleistä

Määräisyyden osoittaminen

Deiksis ja anafora

Deiksis

Indeksaalinen, deiktinen, korrelaatti ja tulkintapohja

Lauseiden välinen ja lauseen sisäinen anafora

Anaforan kieliopilliset keinot

Anaforan merkityssuhteita

Tilanneviitteisyys

Toistuvat viittaukset eli referentiaalinen ketju

Lauseensisäinen anafora: refleksiiviset ainekset

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot