Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat > Liitepartikkelit > Liitepartikkelien variantit puhutussa kielessä > § 130 Vaihtelua puhutussa kielessä

§ 130 Vaihtelua puhutussa kielessä

Useimmilla liitepartikkeleilla on puhutussa kielessä yleiskielestä poikkeavia variantteja. Liitteiden ‑kin, ‑kAAn puhekielisiä tai murteellisia variantteja ovat pitkävokaaliset ‑kii, ‑kAA, lyhytvokaaliset ‑ki, ‑kA, ‑kAn ja itämurteiset k:ttomat variantit ‑i(i), ‑hi(i), ‑A(n). Murteissa näiden liitteiden lopussa voi toteutua myös rajageminaatio.

 
minä nukuinkii sit jo (Mäntyharju; Mielikäinen 1981a: 106) | On se Annillakkii oikeus suaha mies jolla joka paikka pelloo – –. (k) | siallekkis sitä [viinaa] annettiin (Vammala, SMS) | kummallai puolela (Suomenniemi; Mielikäinen 1981a: 107) | se kuolliis [’kuolikin’] siihe (Lapinlahti, MA) | vähä pelottihik [’pelottikin’] keskellä yötä (Liperi, MA)
 
josem minä hyäryn ninei toinenka hyärys sano. (Hausjärvi, la) | sittään nuottoo ’sitäkään nuottaa’ (Polvijärvi, MA)

Kun k:ton liite ‑i(i)(x) kiinnittyy n- tai t-loppuiseen sanaan, tämä konsonantti geminoituu: onnii ’onkin’, pojattii ’pojatkin’. Pronomineista jokin, mikään ja kukaan esiintyy k:ttoman liitteen sisältäviä taivutusmuotoja myös yleiskielessä, esim. jotain, mitään, ketään (» § 137).

Liitteellä ‑hAn on murrevariantit ‑hAA ja ‑hA. Lounaisissa murteissa hAn-partikkelia ei vanhastaan ole esiintynyt.

 
käsilhää miekii kylvin alkuvuosil (Myrskylä, SMS) | hakkurissaha ne kualit hakattii (Juva, SMS)

Liiteyhtymän ‑kOs tavallinen puhekielinen vastine on ‑ks, joka on alkuperäiseltä murrelevikiltään eteläsuomalainen. Liitteen -ks sisältävään sanaan sulautuneena voi esiintyä s-alkuinen pronomini, esim. otaksä, onksulla, sanokse (» § 144). Yksikön toisen persoonan tapauksissa k-aines edustaa samalla verbinmuodon loppu-t:tä (tiedäks(ä) < tiedätkö s(in)ä). Lounaisissa ja kaakkoishämäläisissä murteissa kysymysliitteenä voi esiintyä pelkkä -k.

 
No onks teil ollu kivaa siellä? (p) | Pyydänks mä vielä et Satu soittaa (p) | katotaan nyt sitte ooks mä sitte vielä huome- [huomenna kotona] vai meeks mä jo huomen töihin. (p) | Tiedäksä kuinka typeriä mun ikäset kimmat on. (k) | Em mä tiä olenk mä niit niim paljo lukenu (Turku; Suojanen 1985)

Erityisesti kaakkoisissa murteissa ja pääkaupunkiseudulla voi kysymyksissä esiintyä yksikön toisen persoonan subjektin edellä kysymysliitteetön finiittiverbi, esim. ootsä, sanotsä ~ sanotsie. Samaa tavataan jälkimmäisellä alueella myös yksikön ensimmäisessä persoonassa: saammä [’saanko’] sanoo. (Pronominien kliittistymisestä » § 144.)

Huom. Liitteen ‑s edellä ei tavallisesti ole sanan loppu-n:ää, esim. mihis, mites, millos, kenes, katsotaas. Myös k(s)-kysymysliitteen edeltä loppu-n voi puuttua, esim. pelataank(s) ~ pelataak(s), meenk(s) ~ meek(s) mä.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Liite ja syntagmaattinen sulauma

Liitepartikkelit

Syntagmaattiset sulaumat ja kliittistyminen

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Yleistä

Lauseen nominaalisia ellipsejä

Lauseen verbiosan ellipsejä

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot