Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Määräisyys ja viittaaminen > Deiksis ja anafora > Deiksis > § 1424 Deiksiksen ja anaforan suhde

§ 1424 Deiksiksen ja anaforan suhde

Puhetilanteessa vastaanottajan huomiota ohjataan deiktisesti eli osoittamalla, miten puheena oleva tarkoite suhteutuu puhujien sijaintiin ja asemaan puhetilanteessa, meneillään olevan keskustelun vaiheeseen, puheenaiheen käsittelyyn ja yhteiseen tietämykseen. Näistä muodostuu puhetilanteen osallistujien huomiopiiri. Deiktisten ainesten tulkinnassa on kyse paitsi spatiaalisista suhteista myös siitä, mitä puhe- ja muita toimintoja on menossa ja millainen osallistumiskehikko puhetilanteessa mukana olevista muodostuu eli mitkä ovat heidän asemansa puheenaiheeseen ja kulloiseenkin puhujaan nähden.

Puhetilanteen keskiössä on deiktinen keskus eli origo, puhujasta toiseen alati vaihtuva tässä ja nyt ‑tarkastelupiste. Siitä käsin katsottuna kulloinenkin puhuja on minä, puhuteltava eli vastaanottaja sinä. Näitä puheaktipersoonia, jotka ovat aina tilanteessa tunnettuja ja siis määräisiä, ilmaistaan keskeisesti pronomineilla ja verbin persoonapäätteillä. Muihin sekä läsnä- että poissaoleviin ihmisiin samoin kuin toisiin tarkoitteisiin viitataan kolmannen persoonan persoonapronomineilla, demonstratiivi- tai indefiniittisillä taikka leksikaalisilla substantiivilausekkeilla, joissa edussanana on substantiivi.

Anaforisella ilmauksella viitataan tarkoitteeseen tai tarkoitteen tyyppiin, joka on tavalla tai toisella puhetilanteessa läsnä: siitä on jo puhuttu tai se on muulla tavoin huomion kohteena vuorovaikutuksessa – ainakin puhuja esittää sen sellaisena.

 
Nähtiin kattohaikara. Se ei kyllä pesi Suomessa. | Sirpalla oli uusi seitsenvaihteinen pyörä. Sellaisen minäkin haluaisin. | Kaarle ei tiennyt, pitikö hänen huolestua vai loukkaantua. Hän huolestui. (k) | sit mä olin alle kuusvuotias – – tai se on niinku joku ikäraja (P; Routarinne 2003: 91)

Pronominin tulkintaa ohjaa keskeisesti lausuma, jossa se sijaitsee. Seuraavassa esimerkissä anaforinen pronomini se on subjektina sisällöltään erilaisissa lauseissa A–D. Jos lauseessa puhutaan särkymisestä, on mahdollista käsittää pronominin viittaavan ikkunaan, jos osumisesta, sen käsitetään viittaavan palloon. Lauseen predikatiivi (vahinko) voi ohjata pronominin tulkintaa niin, että sillä viitataan koko edellisen lauseen kuvaamaan tilanteeseen (lause C). Puhutussa kielessä se-pronominilla voidaan tarkoittaa myös ihmistä (D).

 
Tyttö heitti pallon ikkunaan.
A Se [ikkuna] särkyi helisten.
B Se [pallo] ei osunut.
C Se [ikkunaan osuminen] oli vahinko.
D Se [tyttö] ei yleensä tee mitään tuhmuuksia.

Deiktiset ja anaforiset keinot ovat molemmat indeksaalisia, kontekstiin tukeutuvia (» § 1427), mutta ne painottuvat hieman toisistaan poikkeavalla tavalla. Deiktisillä keinoilla ohjataan vastaanottaja panemaan merkille jotakin hänen huomiopiirissään olevaa, kun taas anaforisella ilmauksella viitataan tarkoitteeseen tai tilanteeseen, joka on tekstin perusteella ilmeinen tai jonka voi mm. pronominin valinnan tuella (» § 1413) tulkita tai päätellä.

Deiktisessä ja anaforisessa käytössä on pitkälti samoja ilmauksia, mutta on sellaisiakin, joita käytetään yksinomaan tai enimmäkseen jommassakummassa tehtävässä. Pelkästään deiktisesti, tilanteesta käsin tulkiten, käytettäviä ovat ajan ilmaukset kuten tänään, nyt, äsken, kohta sekä puhetilanteen osallistujiin tai näiden viiteryhmiin viittaavat ensimmäisen ja toisen persoonan pronominit eli puheaktipronominit minä, me; sinä, te (» § 716). Puhetilanteen osallistujiin liittyvällä sosiaalisella deiksiksellä ei myöskään ole vastaavaa anaforista käyttöä; esimerkiksi teitittely kuuluu ainoastaan deiksiksen piiriin (teitittelystä » § 1273). Toisaalta persoonapronomineja hän, he käytetään etupäässä anaforisesti. Demonstratiivipronomineja tämä, tuo, se käytetään sekä deiktisesti että anaforisesti.

Puhetilanteessa ero ilmauksen anaforisen ja deiktisen käytön välillä ei välttämättä ole selvärajainen: viittauksen kohde voi löytyä yhtä hyvin edeltävässä tekstissä olevan ensimaininnan kautta kuin ilmetä meneillään olevasta toiminnasta ja esim. siihen liittyvistä eleistä. Esimerkiksi seuraavassa tilanteessa on käsillä jokin teline tai huonekalu, jonka molemmat keskustelijat näkevät; jälkimmäisen repliikin pronomini se on yhtä hyvin deiktinen kuin anaforinenkin.

 
A: Mä voisin nojata tähän.
B: Ota se vaan pois edestä.

Persoonapronomineista 1. ja 2. persoonan pronominit eli puheaktipronominit ovat yksinomaan deiktisiä. Kolmannen persoonan pronomini hän/he on etupäässä anaforinen mutta sitä voidaan käyttää deiktisestikin (» § 717):

 
[Eläinlääkäri koiran isännälle:] Onko hän [nyökkää koiraan päin] käynyt aikaisemmin meillä. (P)

On myös mahdollista käyttää deiktisiä proadverbeja niin, että niillä implikoidaan puhetilanteen osallistujia:

 
[Myyjä:] Mitä sinne tulee. (P) ’teille’ | Ei ole tässä silmälaseja. (P) ’minulla’

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Yleistä

Lauseen nominaalisia ellipsejä

Lauseen verbiosan ellipsejä

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Yleistä

Määräisyyden osoittaminen

Deiksis ja anafora

Deiksis

Indeksaalinen, deiktinen, korrelaatti ja tulkintapohja

Lauseiden välinen ja lauseen sisäinen anafora

Anaforan kieliopilliset keinot

Anaforan merkityssuhteita

Tilanneviitteisyys

Toistuvat viittaukset eli referentiaalinen ketju

Lauseensisäinen anafora: refleksiiviset ainekset

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot