Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Määräisyys ja viittaaminen > Deiksis ja anafora > Toistuvat viittaukset eli referentiaalinen ketju > § 1444 Tunnistettavuus ja pysyvyys keskustelupuheessa

§ 1444 Tunnistettavuus ja pysyvyys keskustelupuheessa

Keskustelupuheessa voidaan jatkuvaan puheenaiheeseen viitata toistuvasti pelkästään pronominilla tai käyttää nolla-anaforaa silloinkin, kun välissä on muita viittauksia. Käyttämällä anaforista pronominia tai jättämällä tarkoitteen mainitsematta (nolla-anafora) keskustelija osoittaa ymmärtävänsä, että puheenaihe vielä jatkuu.

Katkelma (a) havainnollistaa jatkuvan tarkoitteen kulkua pronominin ja nolla-anaforan avulla yhdeksän (puheen)vuoron mittaisen jakson aikana. Puheenalaisena tarkoitteena on tukka, joka on toiminnassa keskeinen. Se esitellään puheeseen deiktisellä pronominilla tää (r. 1). Välissä riveillä 3–6 viitataan muihinkin tarkoitteisiin kuten sinne juhliin (r. 3), semmonen kampaus (r. 4) ja se pohja (r. 6). Rivin 4 se-pronomini on samaviitteinen hallitsevassa lauseessa olevan NP:n semmonen kampaus kanssa. Puheena olevaan tarkoitteeseen viitataan kahdesti nollalla (r. 2 ja 10) sekä kahdesti pronominilla se (r. 8 ja 11). (K = kampaaja, A = asiakas.)

(a)
1K: Mitenkäs me laitetaanko tuota laitetaanko tää semmosell
2 letille nyt vai laitetaanko tota (.) sinne ylös.
3A: Niin miten m- jos me mennään sillon keskiviikkona sinne juhliin
4 ni pitäs olla sit semmonen kampaus et se he he kestää nii
5K: Kestää keskiviikkoon sitte
6A: Niin tai ainakin se pohja sitte.
7K: Nii:
8A: Jos sä laitat sinne ylös sen nyt sitte.
9K: Joo,
10A: pysys paremmin.
11K: Joo. Se voi olla että se tuota siellä pysys sitten paremmin että.
12A: Ootteks te ajatellu sitä keskiviikkoo sitte. (p)

Anaforisella pronominilla tai nolla-anaforalla osoitetun tarkoitteen oikeaa tulkintaa tukee lausumien muu leksikaalinen sisältö: laitetaanko – – sinne ylös (r. 2) ja sä laitat sinne ylös (r. 8), pysys paremmin (r. 10–11). Nolla-anafora näyttää olevan mahdollinen puhujalla, joka on jo käyttänyt pronominiviittausta joko edellä samassa yhdyslauseessa (puhuja K riveillä 1–2) tai omassa edellisessä vuorossaan (puhuja A riveillä 8 ja 10).

Keskustelussa anaforinen pronomini voi viitata tunnistettavasti, vaikka välissä olisi pitkäkin poikkeama toiseen aiheeseen (b). Tämän mahdollistaa se, että pronomini ei yksin ohjaa kuulijan eli vastaanottajan huomiota, vaan sen tukena ovat muut kielelliset keinot: esim. se, millä tavoin lausumissa luonnehditaan pronominilla poimittua tarkoitetta tai millä lausumapartikkelilla aloitetaan aihetta jatkavia vuoroja. Esimerkkikatkelmassa on leksikaalinen ensimaininta sitä markareettaa rivillä 3, ja tarkoitteeseen viitataan anaforisella se-pronominilla kahdesti (r. 5 ja 9). Seuraa pitkähkö poikkeama aiheesta, minkä jälkeen pelkkä pronomini tämä viittaa uudestaan alussa puheena olleeseen kukkaan. Oikeastaan paluu aiempaan puheenaiheeseen tapahtuu jo edellisessä vuorossa, jossa tulevat esiin orvokit (r. 10). Lausumapartikkeli mutta (r. 13) ohjaa osaltaan tulkintaa siitä, että lausumassa on jotakin edeltävään kontrastoituvaa.

(b)
1Ella: ↑Joko mä sa↑noin sulle muuten haudasta puheenollen että-
2 taisin sanoo jo että kiitos siitä vinkistä ettei otettu
3 sitä markareettaa sieltä irti sillon?
4Saara: Aijaa.
5Ella: kun käytiin. Tiäksää että (.) se on niin mahtavassa
6Saara: jaa::.
7Ella: kunnossa tiäksää että mä en nähny sellasta markareettaa kuule,
8Saara: Hyvänen aika.
9Ella: et se jotenki tästä kesästä on nyt tykänny. – –
  [poistettu 32 riviä, joiden aiheena on hautojen kastelu]
10Ella: Tota noin yhen kerran ku mentiin niin oli- vähän orvokit
11 pitkin maata?
12Saara: nii.
13Ella: mutta tämä kukoisti nin terhakkana ja upeena. (p)

Kun puheenalainen on keskustelijoiden yhteisen huomion kohteena ja puhe on kiinteä osa meneillään olevaa toimintaa, tarkoitetta ei ole välttämätöntä ensimaininnan jälkeen mainita ollenkaan (c). Katkelma on neuvolapuheesta, jossa syntymätön vauva on terveydenhoitajan (T) ja äidin (Ä) yhteisen tarkkailun ja puheen kohteena. Uusi puheenaihe supistelu alkaa riviltä 9. Vauva on läsnäoleva, joten nollat (riveillä 4, 5 ja 8) ovat samalla myös deiktisiä (» § 1425).

(c)
1T: No tuota mites se vauva liikkuu.
2Ä: Kyllä se liikkuu.
3T: Iha hyvä,
4Ä: Potkii.
5T: Potkii vauhdilla.
6Ä : .jooh
7 (.)
8Ä: Mut hirveesti niinkun tunkee täältä tällee niinku (.) vai onko
9 supistelua sitte niinku ulos päin. (P)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

Yleistä

Kysymys–vastaus-vieruspari

Kannanottojen muodostama vieruspari

Direktiivit ja niiden vastaanotto

Vierusparin lavennus

Lopetukset ja hyvästelyt

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Yleistä

Määräisyyden osoittaminen

Deiksis ja anafora

Deiksis

Indeksaalinen, deiktinen, korrelaatti ja tulkintapohja

Lauseiden välinen ja lauseen sisäinen anafora

Anaforan kieliopilliset keinot

Anaforan merkityssuhteita

Tilanneviitteisyys

Toistuvat viittaukset eli referentiaalinen ketju

Lauseensisäinen anafora: refleksiiviset ainekset

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot