Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Affektiset konstruktiot ja keinot > Itsenäiset lausekkeet affektisessa käytössä > Substantiivi- ja adjektiivilausekkeet > § 1729 Ihanks totta, mitä ihmettä, kas kummaa

§ 1729 Ihanks totta, mitä ihmettä, kas kummaa

Affektinen lausuma voi muodostua myös itsenäisestä lausekkeesta, joka ei ole lauseen osa eikä lauseeksi täydennettävissäkään. Lausekemuotoisen lausuman tulkinta on kuitenkin enemmän kontekstin varassa kuin lauseen (» § 1020). Itsenäinen nominaalinen lauseke on vakiintunut tapa esittää erilaisia kommentteja ja syyttelyitä tai päivittelyjä. Epäilyä osoittava kiteytynyt kysyvä adjektiivilauseke on Ihanko ~ Ihanks totta? Lauseke tyyppiä Ai kuinka ~ miten ihanaa! on affektinen huudahdus. Kysyvä lauseke Mitä ihmettä? voisi vastata esim. interrogatiivista lausetta Mitä ihmettä tämä tarkoittaa?, mutta on tätä vähemmän eksplisiittinen. (Affektisista interrogatiivilauseista » § 1713.)

Tilanteesta käy ilmi, mistä itsenäisillä lausekkeilla predikoidaan. Puhuja voi kommentoida omassa aiemmassa vuorossaan puheena olleita henkilöitä tai muita tarkoitteita (a).

(a)
Sanna: Se oli hirveetä ne oli soittanu ovikelloa. Ne oli tulossa. Sit ovi avattiin ja siel oli Emma [koira] eikä ketää muuta ollut kotona. Koira tuli näin.
Raita: ↑mhehehe
Leena: Tosi taitava. (p)

Lausekkeen muotoinen ilmaus voi toimia kommenttina kokonaiseen tilanteeseen, jolloin se on yleensä partitiivissa (b–c).

(b)
S: Eilen just piirrettiin keittiötä.
V: Ha?
S: Hirveen hauskaa. (p) ’Keittiön piirtäminen ~ meillä oli hirveän hauskaa.’
(c)
Kati : Mun tota (.) pää särki, pualet päivästä ja?
Missu: Voi vitsi, (.) Vähän rankkaa, (p) ’Sinulla on vähän rankkaa.’

Kummastelua ilmaisevissa yhdysrakenteissa hallitsevan lauseen sijalla on usein finiittiverbitön ilmaus: pelkkä predikoiva adjektiivi tai substantiivi (d). Finiittilauseena voi olla myös että- tai kun-lause:

(d)
Kas kummaa, minä luulin että neiti tulee tänne rahaa ruikuttamaan. (k) | Kummallista, hän alkoi tottua tilanteeseen. (k) | Kummallista että niinkin pahassa asennossa pystyi nukkumaan. (k) | Ihme ettei hän ole näyttäytynyt ennemmin. (k) | – – sinäpä oletkin niin laiska, aina vaan siinä sohvalla pesit, ihme kun et selkänahastasi siihen kiinni kasva. (k)

Huom. Rakenne hyvä ettei x on kiteytynyt merkitykseen ’vähältä piti; melkein’:

 
Hän näkee minun katseeni ja käsittää sen, hyvä ettei punastu. (k) | Ohuessa lumessa näkyivät jalanjäljet, kulkivat postilaatikon ohi ja sieltä suoraan olohuoneen ikkunan alle, – – sen kammottavan rhododendronin vierestä, hyvä ettei yli. (k)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

Yleistä

Kysymys–vastaus-vieruspari

Kannanottojen muodostama vieruspari

Direktiivit ja niiden vastaanotto

Vierusparin lavennus

Lopetukset ja hyvästelyt

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Yleistä

Affektisuus ja kielen tasot

Eksklamatiiviset lausumat

Imperatiivilauseen affektinen käyttö

Voimasanojen kielioppia

Itsenäiset lausekkeet affektisessa käytössä

Kieliopillisten morfeemien affektinen käyttö

Toisto

Sulje kaikki tasot