Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Fonologia ja morfofonologia > Morfofonologinen vaihtelu > Astevaihtelu > § 43 Astevaihtelun yleisperiaate ja poikkeukset

§ 43 Astevaihtelun yleisperiaate ja poikkeukset

Vahvan ja heikon asteen vaihtelu on yleensä sidoksissa seuraavan tavun laatuun siten, että vahva aste esiintyy avotavun edellä ja heikko aste umpitavun edellä. Tästä yleisperiaatteesta on kuitenkin monia poikkeuksia.

Suorassa astevaihtelussa umpitavun edellä esiintyy poikkeuksellisesti vahva aste nominien illatiivissa (takkiin, emäntiin; vrt. yleisperiaatteen mukaiset takin, emännillä). Verbeillä taas esiintyy avotavun edellä heikko aste passiivin indikatiivin preesensissä sekä yksikön 2. persoonan imperatiivissa ja indikatiivin kieltomuodossa: annetaan, anna.

Myös käänteisen astevaihtelun sanat esiintyvät monissa muodoissa astevaihtelun yleisperiaatteen vastaisessa asussa. Tällaisia ovat mm. tuote-tyypin nominit ja supistumaverbit, joissa vahva aste voi esiintyä pitkävokaalisen umpitavun edellä, esim. tuotteen, tuotteissa, hyppään.

Monitavuisten kvantitatiiviseen astevaihteluun osallistuvien nominien vartalo voi olla heikkoasteinen avotavun edellä monikon genetiivissä, partitiivissa, essiivissä, illatiivissa ja komitatiivissa. Näillä muodoilla on yleensä myös vahva-asteinen variantti, joka noudattaa astevaihtelun yleisperiaatetta. (Esiintymiseltään yleisempi variantti on seuraavassa kursivoitu.)

 
Vahva aste Heikko aste
  mansikoiden (~ mansikoitten)
navettojen navetoiden
ulappoja ulapoita
yksikköinä yksiköinä
mansikkoihin mansikoihin
otsikkoineen otsikoineen

Toisaalta astevaihtelu on luonteeltaan lähinnä morfologisehtoinen siinä, että possessiivisuffiksin edellä on vahva aste riippumatta siitä, sulkeeko suffiksi astevaihtelun alaisen tavun vai ei (tak.kin.ne, tak.ki.ni), ja että passiivin indikatiivin preesens on heikkoasteinen niin suoran kuin käänteisenkin astevaihtelun sanoissa (otetaan, hypätään).

Huom. 1. Lounaisissa murteissa esiintyy heikkoa astetta paitsi yleiskielen mukaisissa asemissa myös i-loppuiseen diftongiin päättyvän avotavun edellä, esim. annoi ’antoi’, flikoi ’tyttöjä’. Ilmiö on väistyvä. Yleiskielessä sitä edustavat mm. sellaiset kivettyneet (i)nen-nominit kuin iäinen ja hevonen (pro ikäinen, heponen).

Huom. 2. Astevaihtelun alaisissa sanoissa on myös johdoksia. Johdosta taivutettaessa voi johdoksen kantavartalossa esiintyä samanlaatuista vahvan ja heikon asteen vaihtelua kuin johdoksen kantasanassakin, esim. tieto : tiedon (vrt. tietä- : tiedän), nide : niteen (vrt. nito- : nidon), kudin : kutimen (vrt. kuto- : kudon), kuvitella : kuvittelen (vrt. kuvitta- : kuvitan). Toisaalta on sellaisia monitavuisia johdostyyppejä, joissa johdoksen kantavartalo ei osallistu astevaihteluun, vaikka johdoksen taivuttaminen tuottaakin avo- ja umpitavun vaihtelua ja kyseinen kantasana omassa taivutuksessaan osallistuu astevaihteluun, esim. ko.di.ton : ko.dit.to.man (vrt. ko.ti : ko.din), sa.tut.taa : sa.tu.tan (vrt. sat.tu.a : sa.tun), tyt.tö.nen : tyt.tös.tä (vrt. tyt.tö : ty.tös.tä), i.sän.nöi.dä : i.sän.nöin (vrt. i.sän.tä : i.sän.nän).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Äännejärjestelmä

Tavu ja sanapaino

Vokaalit sanan rakenteessa

Konsonantit sanan rakenteessa

Sananrajaisia äänneilmiöitä

Morfofonologinen vaihtelu

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Yleistä

Teemapaikka ja teema-alkuiset lauseet

Esikenttä ja esikenttäalkuiset lauseet

Loppukentän järjestys

Adverbiaalimääritteiden ja partikkelien sijainti

Lausekkeiden sisäinen järjestys

Hajarakenteet

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot