Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina > Jälkilisäykset > Syntagmaattinen jälkilisäys > § 1055 “Oikea paikka” alumpana lauseessa

§ 1055 “Oikea paikka” alumpana lauseessa

Lauseen loppuun voi lisätä myös sellaista ainesta, joka syntaktiselta kannalta kuuluisi lauseessa tunnusmerkittömästi muualle kuin sen loppuun. Tällainen jälkilisäys ikään kuin täydentää lausetta sisältä päin laventamalla jotakin sen jäsentä. Jälkilisäys voi olla syntagmaattinen tai paradigmaattinen. Syntagmaattinen jälkilisäys lisää lauseeseen jonkin elementin, jota siinä ei aiemmin ollut. (Lisätyn elementin tunnusmerkitöntä paikkaa on esimerkissä osoitettu hakasulkeissa olevalla viivalla [–]).

 
Pakettiautolla [–] peruuttivat meidän päälle, perunakauppiaat. (k) | Hän olisi ollut valmis uhrautumaan eläinten puolesta, miksei [–] ihmistenkin, useimpien. (k) | Mies on [–] XY ja nainen XX, siis yleensä. (k) | Pihassa seisoi ambulanssi ja muksut pyörivät sen ympärillä, en viitsinyt yrittää kauppoja niitten [–] kanssa, alaikäisten, vaan kuljin – –. (k) | Tuollaista siis oli [–] rakkaus, se paljon puhuttu. (k) | – – samassa yhtteyvessä Tiina sano että tilloo hänellenni semmonen, semmonen [–] ↑pakki millä nuotiolla keitettää. Kannelline. (p)

Jälkilisäys voi tulla myös sellaiseen lauseeseen, jonka rakenne ei itse asiassa mahdollistaisikaan jäsenen sijaitsemista muualla kuin jäljestä päin tehtynä lisäyksenä. Seuraavassa tapauksessa lause on ennen jälkilisäystä nollapersoonainen eli kehen tahansa soveltuva, mitä osoittaa verbin edellä oleva objektilauseke. Lisäys tuo lauseeseen subjektin ja rajaa mahdollisten peruuttajien joukon asiakkaisiin.

 
Ja ainahan [–] tilatun työn voi peruuttaa, siis asiakas. (k)

Jälkilisäys ei välttämättä ole aivan lauseen tai lausuman lopussa. Partikkelilla vaikka alkava syntagmaattinen lisäys voi tulla myös heti sen ilmauksen jälkeen, jonka yhteyteen lisättävä elementti kuuluu:

 
Juttutuokio, vaikka lyhytkin, häiritsee hänen keskittymistään iltarutiineihin. (k) vrt. Lyhytkin juttutuokio häiritsee – –.

Keskustelussa puhuja voi tuottaa lauseeseensa aiempaa väitettä tarkentavan syntagmaattisen jälkilisäyksen vielä seuraavassa vuorossaankin:

 
S: – – et niinku jonkinlaista toimintasuunnitelmaa laatii vaik se kuullostaaki niin ikävystyttävältä mut lähinnä sitä et mietittäs että mitä me halutaan tehdä, ja sitten sitä et niinku: [–] tutustua toisiimme vähä ku hirveen monet on semmosia jotka ei o koskaan tavannukkaa,
V: Nii joo,
S: Et siin samalla. (p)

Raja lisäyksen ja seuraavassa vuorossa tulevan yksittäisen NP:n (» § 1020) välillä on epäselvä. Jotkut lukevat esim. seuraavanlaisen tapauksen (r. 5) lisäyksiin. Raijan jatkovuoro on tulkittavissa myös syntaktisesti riippumattomaksi, itsenäiseksi substantiivilausekkeeksi sillä perusteella, että se ei asetu kieliopillisesti hänen vuoronsa viimeisen lauseen jatkoksi, joskin se täydentää siinä aiemmin olleita lauseita:

 
1Raija: Ei tullu tarjotuksi. kun Aimo muisti että siulla ennestään on. Mut siltä
2 varalta ettei sul ennestää olis ni kysytään nyt kuitenkii. Ja tehhää
3 tarjous sitte.
4Veera: Mm,
5Raija: Semmosia pöytäliinan metallisia pitimiä.
6Timo: [taustalta R:lle:] Siis ku pannaan pöytä (– –).
7Raija: Puutarhapöytään, (p)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Lisäysten asema lauseessa ja vuorossa

Jälkilisäykset

Appositio

Lohkeama eteenpäin

Lauseet lisäyksinä

Parenteettiset lisäykset

Puhuttelulisäykset

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Yleistä

Määräisyyden osoittaminen

Deiksis ja anafora

Deiksis

Indeksaalinen, deiktinen, korrelaatti ja tulkintapohja

Lauseiden välinen ja lauseen sisäinen anafora

Anaforan kieliopilliset keinot

Anaforan merkityssuhteita

Tilanneviitteisyys

Toistuvat viittaukset eli referentiaalinen ketju

Lauseensisäinen anafora: refleksiiviset ainekset

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot