Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Affektiset konstruktiot ja keinot > Eksklamatiiviset lausumat > Väitelauseet ja affektisuus > Verbialkuiset väitelauseet ja affektisuus > § 1716 Pitipä sattua, on siinä kanssa, olisi pitänyt arvata

§ 1716 Pitipä sattua, on siinä kanssa, olisi pitänyt arvata

Lause voi olla verbialkuinen useistakin syistä, esim. imperatiivilause ja vaihtoehtokysymys alkavat verbillä. Eksklamatiivisiksi tulkitaan varsinkin sellaiset verbialkuiset lausumat, joiden verbiin liittyy liitepartikkeli ‑pA (a). Kontekstista riippuen nämä voivat olla myös vastaväitteitä edelliseen repliikkiin (b). (Verbialkuisista vahvan samanmielisyyden ilmauksista » § 1213.)

(a)
Pitipä sattua. | Osaapa hän puhua pötyä. | Onpa sinulla kova veneen tarve. (k) | – Onpa mukava, että saat taas viran. (k) | Oletpa sinä kasvanut hienossa seurassa, – –. (k) | Tekeepä ryöväri oivan tempun asiaan puuttuessaan. (k)
(b)
A: Hän ei osaa mitään kieliä.
B: Osaapa hän ainakin ranskaa.

Päivitteleväksi verbialkuisen lausuman tekevät esim. partikkelistuneet proadverbit siinä, tässä, artikkelimainen yks(i) tai fokuspartikkelit kans(sa) sekä verbinjälkeiseen elementtiin liittyvä ‑kin (c).

(c)
Minä sanoin äidille, että on siinä kanssa maan äiti se Sylvi. (k) | On sekin kans yks torvi se Lindeberi siellä. (p) | – On tämäkin aika ja paikka lukea ihmisrakkauden apostolista. (k) | – Osataan tässä lukea muitakin kieliä. (k)
 
V: Ettei ne nyt sitte ollu yhtään viittiny ottaa selville mikä juttu se on että minkä takii, missä se toinen avain on. Ja että olisko sinne joku tulossa siivoomaan ja, ja muuta.
S: Joo. hm
 (.)
S: On siinki jotai oikei mänttipäitä. (p)

Moittimista tai kehumista ilmaisee verbialkuinen preesensmuotoinen omistuslause (» § 895898), jossa on ihmistarkoitteinen habitiiviadverbiaali (d). Lausumassa on usein lisäksi proadverbi siinä.

(d)
On siinä miehellä nimi. (k) vrt. Miehellä on nimi siinä ~ siinä nimi. | On sulla jouluherkut. (k) | On pojilla jutut, juu. (k) | On siinä mulla pieni moralisti saatana. (k) | On siinä meillä harvinainen pari. (k)

Verbialkuista lausetta, jossa verbi on konditionaalin perfektissä, voidaan käyttää ilmaisemaan harmittelua tai paheksuntaa jostain asiaintilasta, joka on jäänyt toteutumatta (e). Subjektialkuisena sama sävy ei ole ilmaistavissa.

(e)
– Olisit uskonut kokeneen miehen neuvoa. (k) vrt. ?Sinä olisit uskonut kokeneen miehen neuvoa. | Olisihan minun pitänyt arvata. (k) [en arvannut] | Olisit soittanut edes. (k)
 
A: Tuutsä siihe Vertteriin.
S: En. – – Mä oon perunnu sen ku ei oo rahaa.
A: Ai jaa. Oisit tullu se on sikahyvä. (P)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Yleistä

Määräisyyden osoittaminen

Deiksis ja anafora

Deiksis

Indeksaalinen, deiktinen, korrelaatti ja tulkintapohja

Lauseiden välinen ja lauseen sisäinen anafora

Anaforan kieliopilliset keinot

Anaforan merkityssuhteita

Tilanneviitteisyys

Toistuvat viittaukset eli referentiaalinen ketju

Lauseensisäinen anafora: refleksiiviset ainekset

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Yleistä

Affektisuus ja kielen tasot

Eksklamatiiviset lausumat

Imperatiivilauseen affektinen käyttö

Voimasanojen kielioppia

Itsenäiset lausekkeet affektisessa käytössä

Kieliopillisten morfeemien affektinen käyttö

Toisto

Sulje kaikki tasot