Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Fonologia ja morfofonologia > Vokaalit sanan rakenteessa > Vokaaliyhtymät eli tavunrajaiset vokaalijonot > Vokaaliyhtymiä ja niiden vastineita puhutussa kielessä > § 26 A-loppuisten yhtymien vastineita: korkee, korkia, isoo, lasii

§ 26 A-loppuisten yhtymien vastineita: korkee, korkia, isoo, lasii

Yleiskielen jälkitavujen eA- ja OA-vokaaliyhtymiä vastaavat murteissa yleisimmin pitkät vokaalit ee, OO (hämäläis- ja savolaismurteissa) tai yhtymät iA, UA (pohjalaismurteissa).

 
eA > ee ~ iA | OA > OO ~ UA
 
no ee siinä nii' 'issoo mäkkee 'oov va, – –. (Sotkamo) | ruppee satamaan (Sotkamo, SMS)
 
sai lähtv vissii (Kauhava) | jos‿ei mitääm muuta menua oo (Kauhava)

Nykyään useimmilla murrealueilla samoin kuin yleensäkin puhutussa kielessä esiintyy vaihtelua eA ~ ee, OA ~ OO (ruskea ~ ruskee, taloa ~ taloo).

Myös vokaaliyhtymät iA ja UA voivat jälkitavussa edustua alkukomponenttinsa mukaisena pitkänä vokaalina:

 
iA > ii | UA > UU
 
lasii, hyvii, savuu | toisen [sängyn] pääl ei voi nukkuu ollenkaa ku se pitää nii kauheeta metelii (p)

Nämä yhtymät eivät kuitenkaan ole esiintyneet murteissa yhtä laajalti pitkänä vokaalina kuin eA ja OA: yhtymiä iA ja UA on vastannut ii, UU eteläisimmissä hämäläismurteissa, kaakkoismurteissa ja itäisissä savolaismurteissa. Pääkaupunkiseudun puhekielessä ii-, UU-edustus on varsin tavallinen, joskin vaihtelee muotoryhmittäin ja vartalotyypeittäin (» taulukko 5). Kun A-loppuisen vokaaliyhtymän sijalla on pitkä vokaali, vastaa partitiivin tai A-infinitiivin A-taivutuspäätettä siinä vartalon loppuvokaalin pidentymä (talo-o ’talo-a’, lähte-e ’lähte-ä’).

Taulukko 5: Partitiivimuodot ja A-infinitiivit Helsingin puhekielessä
Yhtymä VA VV Yhtymä VA VV
  n % n %   n % n %
eA, OA (nokea, taloa) 608 51,3 578 48,7 eA (potea) 90 37,0 153 63,0
UA (savua) 515 72,1 199 27,9 OA (sanoa) 141 47,5 156 52,5
iAyks (lasia) 507 68,2 236 31,8 UA (tottua) 142 58,7 100 41,3
iAmon (pieniä) 1187 81,8 267 18,2 iA (repiä) 108 73,5 39 26,5
Kaksitavuisten nominien partitiivimuodot ja V-vartaloisten verbien A-infinitiivit Helsingin puhekielessä 1970-luvulla (Paunonen 1995b [1982]: 121, 148). VA = vokaaliyhtymä, VV = pitkä vokaali.

Lounaisissa murteissa A-loppuisia vokaaliyhtymiä vastaa yleensä pitkävokaalisen variantin lyhentymä: semssi aktiivissi nuari metsästäji; hiukam peltto (Eurajoki). eA-nominit voivat kuitenkin olla tyyppiä leviä, kauhiast.

Yleiskielessä vokaaliyhtymien pitkävokaalisia edustumia esiintyy eräissä johdostyyppeissä, esim. siivooja, vetoomus, selkiintyä.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Äännejärjestelmä

Tavu ja sanapaino

Vokaalit sanan rakenteessa

Konsonantit sanan rakenteessa

Sananrajaisia äänneilmiöitä

Morfofonologinen vaihtelu

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Yleistä

Määräisyyden osoittaminen

Deiksis ja anafora

Deiksis

Indeksaalinen, deiktinen, korrelaatti ja tulkintapohja

Lauseiden välinen ja lauseen sisäinen anafora

Anaforan kieliopilliset keinot

Anaforan merkityssuhteita

Tilanneviitteisyys

Toistuvat viittaukset eli referentiaalinen ketju

Lauseensisäinen anafora: refleksiiviset ainekset

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot