Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Sanarakenne ja sananmuodostus > Johto-opin käsitteitä > Kantasanasuhteet > Kantasana, kantavartalo ja kanta > § 157 Termien selvennystä

§ 157 Termien selvennystä

Kantasanalla tarkoitetaan sitä lekseemiä, josta johdos on muodostettu ja jonka vartalo on osa johdoksen vartaloa, esim. sana-sto < sana, hak-u < hakea, vuorenvarma-sti < vuorenvarma. Johdoksen ja kantasanan välillä on paitsi muodon yleensä myös merkitysyhteys. Joskus kantasanaksi voidaan käsittää kaksisanainen lausekekin, esim. hyväkäytöksinen < hyvä käytös, kaksikerroksinen < kaksi kerrosta.

Kantasanan sanaluokan perusteella johdoksia nimitetään verbikantaisiksi (deverbaalisiksi), nominikantaisiksi (denominaalisiksi) ja adverbikantaisiksi, nominikantaisia edelleen substantiivikantaisiksi ja adjektiivikantaisiksi. Varsinkin verbinjohtimet liittyvät usein niin verbi- kuin nominikantaankin (» § 305), nomininjohtimet yleensä vain jompaankumpaan näistä. Vain harvoin johdosten kantasanoina esiintyy numeraaleja, pronomineja tai partikkeleita.

Kantasana edustuu johdoksessa sanavartalona. Tämä on johdoksen kantavartalo: vartaloaines, joka jää jäljelle kun johdin tai johtimet poistetaan. Tavallisimmin kantavartalona on vokaalivartalo (joko heikko- tai vahva-asteinen; » § 5556). Kantasana on luonteeltaan leksikaalinen käsite ja kantavartalo morfologinen. Molemmat perustuvat sanojen väliseen rakenteelliseen yhteyteen, ja niiden yhteisnimityksenä on kanta.

Sanasta, joka synkronisesti katsotaan johdokseksi, on erotettavissa kantavartalo ja johdinaines. Kun kantavartalo edustaa lekseemiä ja sanavartalon, johtimen ja johdoksen merkityssuhde on samanlainen kuin kyseisessä johdostyypissä tavallisesti, johdos on morfologisesti ja semanttisesti läpinäkyvä. Kantasanallisuus ja kantasanattomuus eivät kuitenkaan ole ehdottomia asioita: johdoksen läpinäkyvyys on asteilmiö (» § 149 kuviot 3 ja 4), ja eri ihmiset assosioivat sanoja toisiinsa eri tavoin.

Kantana voi olla myös lekseemiä edustamaton, mutta korrelaattisanojen (» § 160) perusteella leksikaaliseksi tajuttava vartalo, esim. muina-inen (vrt. muinoin), retko-tta- (vrt. retk-ahta-). Tällaisilla johdoksilla on morfologinen kanta(vartalo) muttei kantasanaa eli lekseemikantaa. Johtamista ilman kantasanaa esiintyy varsinkin deskriptiivisanojen muodostuksessa (» § 154).

Huom. Tässä kieliopissa kantasanaksi ei katsota sanaa, josta johdoksen voi kyllä mieltää motivoituvan mutta joka ei fonologisen tai morfologisen asunsa puolesta sovi johdoksen kantasanaksi. Esimerkiksi seuraavissa tapauksissa Us-johdoksen lähtökohtana oleva verbi on sen korrelaatti, ei kantasana, esim. annostusannostella (vrt. ponnistus < ponnistaa) (» § 234 huom.), rukousrukoilla (vrt. kokous < koota). Johtosuhde saattaa myös semanttiselta kannalta hahmottua toisensuuntaiseksi (esim. palautuapalauttaa, kahlitakahle) kuin morfologisesti (palautua > palauttaa, kahlita > kahle).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Yleistä

Sanan hahmo

Johto-opin käsitteitä

Muuta sananmuodostusta

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Yleistä

Kiellon vaikutusala

Kiellon ilmaisukeinot

Kieltohakuisuus

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot