Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa > Yleistä > Kieliopillisten sijojen ja niiden nimitysten historiaa > § 1226 Nimitykset partitiivi, genetiivi ja akkusatiivi

§ 1226 Nimitykset partitiivi, genetiivi ja akkusatiivi

Taustoittava pykälä

Partitiivi on kehittynyt aiemmasta erosijasta, mikä näkyy edelleen lokatiivisissa adverbeiksi tai adpositioiksi kiteytyneissä muodoissa kotoa, ulkoa, luota, takaa sekä eräissä adverbiaalina toimivissa substantiivien komparaatiomuodoissa: rannempaa, reunempaa. Nykykielessä se ilmaisee mm. rajaamatonta paljoutta (Pihalle tuli lapsia) tai tilanteen rajaamattomuutta (Pesin paitaani kun hän soitti » § 1234). Nimityksen partitiivi taustalla on ’osan’ merkitys, mikä partitiivisijan nykykäytön kannalta ei ole keskeinen. Vaikka esim. lauseessa Ota pöydästä leipää partitiivisijainen leipää tarkoittaa osaa pöydässä olevasta leipämäärästä, niin lauseessa Tarvitsen autoa partitiivilauseke ei ilmaise osaa autosta tai tarvitsemisesta. Sijalle on aikanaan mm. ehdotettu epämääräisyyttä tähdentävää nimitystä casus infinitivus (von Becker 1824; Renvall 1840).

Genetiivin n:ssä edustuu historiallisesti kaksi sijaa: genetiivi ja alkuaan m-loppuinen objektin sijana esiintynyt yksikön akkusatiivi. Kielioppiperinteessä nimitystä ”akkusatiivi” on käytetty syntaktisena käsitteenä, ei morfologisena sijan nimityksenä. Akkusatiivilla on tarkoitettu muita objektin sijoja kuin partitiivia, ja se on voinut olla n- tai t-päätteinen tai päätteetön. On myös puhuttu genetiiviakkusatiivista (söin omenan) ja nominatiiviakkusatiivista (syö omena ~ omenat; syön omenat). Tässä kieliopissa akkusatiivi tarkoittaa vain persoonapronominien ja interrogatiivisen henkilöpronominin t-loppuisia muotoja minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät, kenet. Objektin tehtävässä oleva n-loppuinen taivutusmuoto katsotaan genetiiviksi, esim. Söin omenan, vaikka se eroaa genetiivin muista käytöistä siinä, ettei sitä käytetä vastaavassa tehtävässä monikossa: Söin omenat. Objektina oleva lukusanakaan ei ole genetiivi- vaan nominatiivimuotoinen: Söin kaksi (omenaa). Objektin n-loppuista muotoa on myös kutsuttu neutraalisti n-sijaksi (esim. Vilkuna 2000).

Myös instruktiivi on n-päätteinen, mutta yleensä se eroaa genetiivistä sekä muodoltaan että tehtävältään, esim. käsin, monin yrityksin; vrt. monikon genetiivi: käsien, monien yrityksien.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Yleistä

Sanan hahmo

Johto-opin käsitteitä

Muuta sananmuodostusta

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Yleistä

Kieliopilliset sijat

Paikallissijat

Olo- ja suuntasijaisuus

Sisä- ja ulkopaikallissijat

Paikallissijat ajanilmauksissa

Paikallissijojen muuta käyttöä

Vajaakäyttöiset sijat

Sijojen rajatapauksia

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot