Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat > Liitepartikkelit > Liitepartikkelien variantit puhutussa kielessä > § 130 Vaihtelua puhutussa kielessä

§ 130 Vaihtelua puhutussa kielessä

Useimmilla liitepartikkeleilla on puhutussa kielessä yleiskielestä poikkeavia variantteja. Liitteiden ‑kin, ‑kAAn puhekielisiä tai murteellisia variantteja ovat pitkävokaaliset ‑kii, ‑kAA, lyhytvokaaliset ‑ki, ‑kA, ‑kAn ja itämurteiset k:ttomat variantit ‑i(i), ‑hi(i), ‑A(n). Murteissa näiden liitteiden lopussa voi toteutua myös rajageminaatio.

 
minä nukuinkii sit jo (Mäntyharju; Mielikäinen 1981a: 106) | On se Annillakkii oikeus suaha mies jolla joka paikka pelloo – –. (k) | siallekkis sitä [viinaa] annettiin (Vammala, SMS) | kummallai puolela (Suomenniemi; Mielikäinen 1981a: 107) | se kuolliis [’kuolikin’] siihe (Lapinlahti, MA) | vähä pelottihik [’pelottikin’] keskellä yötä (Liperi, MA)
 
josem minä hyäryn ninei toinenka hyärys sano. (Hausjärvi, la) | sittään nuottoo ’sitäkään nuottaa’ (Polvijärvi, MA)

Kun k:ton liite ‑i(i)(x) kiinnittyy n- tai t-loppuiseen sanaan, tämä konsonantti geminoituu: onnii ’onkin’, pojattii ’pojatkin’. Pronomineista jokin, mikään ja kukaan esiintyy k:ttoman liitteen sisältäviä taivutusmuotoja myös yleiskielessä, esim. jotain, mitään, ketään (» § 137).

Liitteellä ‑hAn on murrevariantit ‑hAA ja ‑hA. Lounaisissa murteissa hAn-partikkelia ei vanhastaan ole esiintynyt.

 
käsilhää miekii kylvin alkuvuosil (Myrskylä, SMS) | hakkurissaha ne kualit hakattii (Juva, SMS)

Liiteyhtymän ‑kOs tavallinen puhekielinen vastine on ‑ks, joka on alkuperäiseltä murrelevikiltään eteläsuomalainen. Liitteen -ks sisältävään sanaan sulautuneena voi esiintyä s-alkuinen pronomini, esim. otaksä, onksulla, sanokse (» § 144). Yksikön toisen persoonan tapauksissa k-aines edustaa samalla verbinmuodon loppu-t:tä (tiedäks(ä) < tiedätkö s(in)ä). Lounaisissa ja kaakkoishämäläisissä murteissa kysymysliitteenä voi esiintyä pelkkä -k.

 
No onks teil ollu kivaa siellä? (p) | Pyydänks mä vielä et Satu soittaa (p) | katotaan nyt sitte ooks mä sitte vielä huome- [huomenna kotona] vai meeks mä jo huomen töihin. (p) | Tiedäksä kuinka typeriä mun ikäset kimmat on. (k) | Em mä tiä olenk mä niit niim paljo lukenu (Turku; Suojanen 1985)

Erityisesti kaakkoisissa murteissa ja pääkaupunkiseudulla voi kysymyksissä esiintyä yksikön toisen persoonan subjektin edellä kysymysliitteetön finiittiverbi, esim. ootsä, sanotsä ~ sanotsie. Samaa tavataan jälkimmäisellä alueella myös yksikön ensimmäisessä persoonassa: saammä [’saanko’] sanoo. (Pronominien kliittistymisestä » § 144.)

Huom. Liitteen ‑s edellä ei tavallisesti ole sanan loppu-n:ää, esim. mihis, mites, millos, kenes, katsotaas. Myös k(s)-kysymysliitteen edeltä loppu-n voi puuttua, esim. pelataank(s) ~ pelataak(s), meenk(s) ~ meek(s) mä.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Liite ja syntagmaattinen sulauma

Liitepartikkelit

Syntagmaattiset sulaumat ja kliittistyminen

Sanarakenne ja sananmuodostus

Yleistä

Sanan hahmo

Johto-opin käsitteitä

Muuta sananmuodostusta

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot