Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina > Appositio > Termistä appositio > § 1060 Eri perinteiden käsityksiä

§ 1060 Eri perinteiden käsityksiä

Taustoittava pykälä

Appositiota on pidetty kielitieteellisessä kirjallisuudessa joko lauseenjäsentehtävänä tai kieliopillisena suhteena. Edellisessä mielessä appositio-nimitys on esiintynyt etenkin substantiivin määritteen yhtenä alatyyppinä (Hakulinen – Karlsson 1979: 122–123).

Jälkimmäisessä mielessä appositiota on pidetty senkaltaisena kieliopillisena suhteena kuin ovat rinnastaminen, määrittäminen ja täydentäminen (Matthews 1981: 223). Appositiosuhdetta on pidetty heterogeenisena, niin että joissakin tapauksissa se muistuttaa rinnastusta, joissakin toisissa määrittämistä.

Lähtökohtana miltei kaikissa esityksissä on se, että on olemassa selviä appositiotapauksia, jotka noudattavat joitakin rakenteellisia ja sisällöllisiä ehtoja: appositiorakenteen osilla on sama lauseenjäsentehtävä ja osat ovat rinnakkaisia ja samatarkoitteisia. Näitä eri tekijöitä on kuitenkin painotettu eri tavoin. Esimerkiksi taipumattomia nimikkeitä (rouva Ahtisaarta) ja tukisubstantiiveja (pisteestä A) on ollut tapana käsitellä appositiorakenteiden yhteydessä, vaikka toinen osa on taipumattomana selvästi kumppaniinsa nähden epäitsenäinen.

Fennistiikassa nimityksellä appositio on tarkoitettu pääasiassa kahta eri lauseenjäsentehtävää: yleensä essiivisijaista adverbiaalia, joka kertoo subjektin tai objektin tilasta ja samalla tapahtuman olosuhteista tai syystä, esim. Vanhempana et voi vetäytyä vastuusta, toisaalta substantiivin nimikemääritettä, esim. Jäimme kaipaamaan prinsessa Dianaa. Edellistä tyyppiä on kutsuttu myös appositioadverbiaaliksi (tai predikatiiviseksi lauseenvastikkeeksi, ks. Ikola 1974: 7, 81) ja jälkimmäistä appositioattribuutiksi. Tässä kieliopissa appositioadverbiaaleja ei eroteta muista predikatiiviadverbiaaleista (» § 974).

Kolmantena vaihtoehtona on esiintynyt ajatus, että appositiot ovat lauseenlisiä (Ahlman 1933; Ravila 1945). Tässä kieliopissa ne on katsottu erityyppisiksi lisäyksiksi.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Yleistä

Muuttamisjohdokset

Muuttumisjohdokset

Muuntelujohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Lisäysten asema lauseessa ja vuorossa

Jälkilisäykset

Appositio

Lohkeama eteenpäin

Lauseet lisäyksinä

Parenteettiset lisäykset

Puhuttelulisäykset

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot