Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Lausuma ja vuoro > Vuoro > Puheen prosodinen jäsennys > § 1010 Sävelkulku, painotus, rytmi jne. puheen jaksotuksessa

§ 1010 Sävelkulku, painotus, rytmi jne. puheen jaksotuksessa

Taustoittava pykälä

Kaikentyyppisten vuoron rakenneyksikköinä toimivien lausumien yhteinen piirre on se, että ne ovat useimmiten myös prosodisia kokonaisuuksia. Sen ratkaiseminen, montako eri rakenneyksikköä yhdessä puheenvuorossa on, ei ole kuitenkaan aina yksinkertaista, koska puheessa prosodiset ja syntaktiset piirteet eivät välttämättä käy yksiin. Lausuma erottuu kuitenkin ympäristöstään prosodisesti: prototyyppisessä tapauksessa se muodostaa intonaatioltaan yhtäjaksoisen kokonaisuuden. Myös eräät muut prosodiset piirteet kuten lausepainon sijoittuminen, rytmin ja puhenopeuden muutos, äänen vaimeneminen, katkokset ja puristussupistumat tai narina ohjaavat vastaanottajan tulkintaa lausuman jäsentymisestä. Eräiden prosodisten piirteiden alkaminen on usein selvemmin osoitettavissa kuin päättyminen. Näin on esim. äänen sävyn muunnoksissa (» x, 1488, 1492).

Puheen sävelkulku, intonaatio, tarkoittaa lausuman aikana kuultavaa sävelkorkeuden vaihtelua. Lausuman kokonaisuuden kannalta on olemassa kolme perusvaihtoehtoa: Uusi lausuma alkaa yleensä edellisen loppua korkeammalta, ja loppua kohden sävelkorkeus vähitellen laskee. Jos sävelkorkeus ei loppua kohden laske vaan jää tasaiseksi, syntyy vaikutelma siitä, että jokin asiakokonaisuus on vielä kesken: lausuma voi olla valmis, mutta esim. (oma tai toisen) vuoro ei. Kolmanneksi lausuman sävelkorkeus voi nousta loppua kohden.

Kun partikkeli muodostaa yksin vuoron, intonaatiovaihto on olennainen osa sen merkitystä (» § 800, 1047 ). Partikkelin tulkinnan kannalta ratkaisevaa on myös sen kesto. Lisäksi kaksitavuisissa, ahaa-tyyppisissä partikkelivuoroissa sävelkorkeus voi hypätä ylös toisen tavun kohdalla: ahaa.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yleistä

Adverbijohdokset

Taivutusmuotoiset adverbit

Muita adverbiryhmiä

Yhdyssanat

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Vuoro ja lausuma toiminnallisina kokonaisuuksina

Vuoro

Reaaliaikainen lause ja muu lausuma

Lauseke lausumana ja vuorona

Vuoron alku

Vuoron loppu

Partikkelivuorot

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot