Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Lausuma ja vuoro > Vuoron loppu > Yleistä > § 1037 Vuoron lopettaminen ja puhujanvaihdos

§ 1037 Vuoron lopettaminen ja puhujanvaihdos

Kun puhuja on päätynyt lausumassaan syntaktiselle rajalle ja kun lausuma muodostaa myös pragmaattisen kokonaisuuden, puhujanvaihdos tulee relevantiksi mutta ei ole välttämätön (» § 10051007). Äänessäolija voi tällöin toisaalta itse merkitä syntaktisesti valmiinkin rakenneyksikön keskeneräiseksi prosodisin keinoin. Toisaalta hän voi jakaa syntaktisia kokonaisuuksia pienempiin osiin prosodian avulla. Käytännössä vuoron lopetus saadaan eri tavoin aikaan puhujien yhteistyönä: puhuja ei ole yksin vastuussa vuoron jatkumisesta sen paremmin kuin sen keskeytymisestäkään (» § 10131014).

Vuoron loppua ei merkitä yhtä yleisesti millään kieliopillisella tai leksikaalisella elementillä kuin sen alkua. Varsinkin lyhyissä vuoroissa lopun suhteellinen sävelkorkeus on usein ratkaiseva vuoron tulkinnassa ja lopun ennakoinnissa. Vuoron lopun ennakointi voi alkaa paljonkin ennen vuoron todellista päättymistä ja varsinaista puhujanvaihdosta. Esimerkiksi kysymyslauseen voi tunnistaa jo sen alusta, sillä kysymyspronomini ja ‑partikkeli sijoittuvat tyypillisesti lausuman alkuun. Vuoron prosodia – paitsi sävelkulku myös rytmi ja tempo sekä erilaiset rajasignaalit kuten narina ja äänen vaimennus – auttaa myös vastaanottajaa ennakoimaan vuoron loppumista.

Vuoron kokonaisuuden hahmottumisen kannalta vuoron loppu on sikäli tärkeä, että se on paikka, jossa mahdollinen puhujanvaihdos tulee kyseeseen, mutta jossa puhujalla itsellään voi myös olla aikeita jatkaa puhettaan. Näin ollen vuoron lopussa voi olla kielellistä ainesta, joka osoittaa puhujan todella esittäneen asiansa kokonaan, tai toisaalta elementtejä, jotka viittaavat siihen, että puhuja on vielä jatkamassa. Vuoronloppuiset partikkelit kuten muutkin vuorovaikutuksen kannalta relevantit ainekset voivat toimia tulkintavihjeinä vastaanottajalle siitä, onko puhuja jatkamassa vai päättämässä vuoroaan (» § 10401043).

Selvä osoitus siitä, että vuoro on saatettu valmiiksi, on jokin sen loppuun sijoitettu eksplisiittinen merkki vuoron siirtämisestä toiselle puhujalle. Tässä tehtävässä toimii mm. partikkeli vai ja hieman eri merkityksessä liitekysymys kuten eikö (totta), vai mitä (» § 1058). Vuoronloppuisena kysymyspartikkelina toimiva vai tekee väitelauseen muotoisesta vuorosta kysyvän ja siirtää siis vuoron vastaajalle. Usein tällainen kysymysvuoro liittyy juuri toisen puhujan edelliseen vuoroon tarkistaen jotain siinä esitettyä:

 
S: Millos se on.
V: No se ois itse asiassa nyt aika ↓kiirekin jo .hh jos,
S: Nii että ois pitäny jo ilmottaa vai,
V: ↑Niin kyllä periaatteessa niinku juhannukseen mennessä. (p)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

Yhdyssanan rakenne

Määritysyhdyssanat

Yleistä

Määriteosan muoto

Appositioyhdyssanat

Bahuvriihiyhdyssanat

Toistoyhdyssanat

Edusosana adjektiivi

Edusosana partisiippi tai verbi

Summayhdyssanat

Yhdyssana lausekkeen osana

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Vuoro ja lausuma toiminnallisina kokonaisuuksina

Vuoro

Reaaliaikainen lause ja muu lausuma

Lauseke lausumana ja vuorona

Vuoron alku

Vuoron loppu

Partikkelivuorot

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot