Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Lausuma ja vuoro > Partikkelivuorot > § 1044 Yleistä pelkän partikkelin muodostamista vuoroista

§ 1044 Yleistä pelkän partikkelin muodostamista vuoroista

Lyhimmillään lausuma ja vuoro voivat muodostua yhdestä sanasta. Tyypillisiä yksisanaisia vuoroja, joilla siis ei ole sisäistä syntaksia lainkaan, ovat tervehdykset ym. rituaalitoiminnot (kiitos, päivää, heippa), vastaukset (Missä olit?Kioskilla) sekä jatko- ja tarkistuskysymykset kuten (Mi)tä? Miksi? Minäkö? Toiminnoiltaan selvimmän yksisanaisen vuorotyyppinsä muodostavat dialogipartikkelit (» § 797798).

Spontaanissa keskustelussa esiintyviä, yksin vuoron muodostavia dialogipartikkeleita voidaan tehtävän perusteella erottaa kaksi ryhmää: kuulolla olon ja myötäilyn partikkelit mm, joo (~ juu), niin (» § 10451046) sekä uutisena vastaanottamisen partikkelit ai, jaa, ai jaa, aha(a), jaaha (» § 10491050). Varsinkin muodollisessa puheessa mutta idiolekteittäin myös arkikeskustelussa esiintyvät edellisen ryhmän partikkeleiden ohella tai tilalla partikkelit kyllä ja aivan (» § 798) sekä vastaavasti jälkimmäisessä ryhmässä vai niin. Samansuuntaisesti toimivat myös partikkelit juuri ja just (» § 1048). Lisäksi tietyissä konteksteissa, kuten esijaksoissa (» § 1218), partikkeli no toimii vastauksena sellaisille huomion tavoitteluille kuin arvaa mitä, tietsä mitä (» § 1051).

Vuoro, joka käsittää pelkän dialogipartikkelin, nojautuu edellisen puhujan vuoroon ja esittää siitä tulkinnan. Dialogipartikkeli on tässä mielessä indeksaalinen: se ei viittaa kielenulkoisiin asiaintiloihin siten kuin pronominit, vaan siihen, mitä puhujan mielessä on tapahtunut hänen kuultuaan edellisen vuoron.

Vuorolla, joka muodostuu yhdestä dialogipartikkelista, on useantyyppisiä tehtäviä: mm. kysymykseen vastaaminen sekä tarkistettavan tiedon vahvistaminen (joo, niin), kuullun tiedon merkitseminen uudeksi (ai; jaa), samanmielisyyden ja myötämielisyyden osoittaminen (niin; joo) sekä ylipäänsä kuulolla olemisen merkitseminen (mm, mm-m; joo; niin). Vuorovaikutuksessa partikkeleita käytetään tavalla tai toisella osoittamaan sitä, että pitempää vuoroa esittävä puhuja voi jatkaa meneillään olevan (asia)kokonaisuuden loppuun.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Vuoro ja lausuma toiminnallisina kokonaisuuksina

Vuoro

Reaaliaikainen lause ja muu lausuma

Lauseke lausumana ja vuorona

Vuoron alku

Vuoron loppu

Partikkelivuorot

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot