Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina > Parenteettiset lisäykset > Sanahaku ja itsekorjaukset > § 1075 Itsekorjaus: lähtee perjantaina eiku lauantaina

§ 1075 Itsekorjaus: lähtee perjantaina eiku lauantaina

Koska puheen lauseet syntyvät reaaliajassa, niissä on mukana erilaista editointia eli itsekorjauksia, jotka sijoittuvat siihen kohtaan meneillään olevaa puhetta, missä korjausta tai tarkennusta kaivataan. Korjaus keskeyttää meneillään olevan rakenteen, usein jopa sanan, ja sen alussa on jokin rajakohtaa osoittava aines varsinkin silloin, kun korvataan rakenne jollain toisella. Tällaisena rajamerkkinä toimii prosodisen katkoksen tai äänteen venytyksen lisäksi jokin partikkeleista tai, siis, eiku, niinku tai partikkeliketju eiku ~ tai siis (myös » § 861). Rajaa voi olla osoittamassa myös jokin prosodinen merkki kuten sanan katkos, tauko, sävelkorkeuden nousu tai äänteen venytys.

Itsekorjauksia on kahden tyyppisiä: korvaavia (a–c) ja lisääviä (d–h). Korvaavalla tarkoitetaan, että puhuja vaihtaa aloittamansa sanan tai rakenteen toiseen; lisäävässä puolestaan puhuja aloittaa rakenteen katkaistuaan sen uudestaan niin, että mukaan on tullut jokin aiempaa täydentävä elementti. Lisäävät itsekorjaukset ovat verrattavissa paradigmaattisiin jälkilisäyksiin (» § 1056) ja toisaalta parenteettisiin lisäyksiin (» § 1071). Ero edellisiin on siinä, että puheen lisäykset toimivat aidosti editoivassa tehtävässä ja sijaitsevat mahdollisimman lähellä korjattavaa kohtaa.

Korvaavissa korjauksissa puhuja tuottaa yleensä lähimmällä syntaktisella rajalla juuri esittämälleen ongelmalliselle ilmaukselle vaihtoehdon. Tapauksessa (a) puhuja korvaa pronominisubjektin täydellä leksikaalisella substantiivilausekkeella sekä yksisanaisen rinnasteisella, esimerkkiryhmän (b) tapauksissa puhuja korjaa ajankohdan toiseksi.

(a)
Eikä ne osannu neuvoo mua ku mä oon kaks vuatta päivälukiossa ku se ei (.) se kyseinen opettaja ei tienny et mitä: (.) miten ne vastaa toisiaan – – ja tota ja nyt ei sit Johanna: tai noi Henna ja Paavokaa pääse että – –. (p)
(b)
Joo mä just kattelin se lupas ei:len (.) tai huomiselle päivälle ni plus yks plus kaks, (p) | Tota ootas nytten. Sä sanoit et se lähtee perjantaina ei ku lauantaina veks. (p)

Kummassakin seuraavista itsekorjausesimerkeistä rakenteen modaalisuus vaihtuu: myönteistä vastausta edellyttävä eiks-kysymys vaihtuu lähes samanmerkityksiseen onhan-kysymykseen (c), väitelause nesessiivirakenteeksi (onon melkein pakko olla) (d). Edellisessä korjaus tapahtuu vasta kun verbin finiittimuoto on jo sanottu, jälkimmäisessä koko lauseen jo valmistuttua.

(c)
Oppilas: Mut eiks New York o- ni onhan se Yhdysvaltain suurin kaupunki.
Opettaja: On varmaan. (p)
(d)
S: jos sillois niinku- sehän ois kiva jos se olis maanantaina vielä,
V: Nii ja se on sillon viel Suomessa- tai siis sen on melkein pakko (.) olla (.) sen tähden että tota: (.) et sillä on, (.) keskiviikkona (.) tota tota: luento sillä luentosarjalla – –. (p)

Lisäyksen jälkeen koko aloitettu rakenne tai sen osa voidaan toistaa (d, h). Parenteettisista lisäyksistä lisäävät itsekorjaukset eroavat siinä, että elementti johon lisäys liittyy saatetaan toistaa, kun palataan takaisin alkuperäiseen rakenteeseen (sana poika esimerkissä e, näytti esimerkissä f). Paluuta takaisin kesken jääneeseen rakenteeseen voidaan merkitä partikkelilla ni(n) (f–h) aivan kuten parenteesienkin jälkeen.

(e)
A: Kerran mulle sattui sit semmonen (.) poika joka mä olin puhunu murrosiästä kolmetoistavuotiaille.
R: Joo.
A: Yks poika jäi kattelemaan mua paksujen silmäluomiensa alta ja – –. (p)
(f)
P: Siin näytti: (.) oltii iltapäivällä koirien kans kävelyllä nin näytti tulevan koulukuljetus Rovaniemen suunnast et – –. (p)

Korjauksen alkukohtaa edeltävän sanan loppuvokaali on pidentynyt (f), mutta korjausta voi ennakoida myös katko (g) (merkitty tavuviivalla) tai tauko (h) (merkitty sulkeissa olevalla pisteellä).

(g)
– – Onko se- ku se täällä Pieksämäellä on ni onko se sit ihan täällä kokonaan ettei se tuu yökskään kottiin, (p)
(h)
Leena: Mutta, voisitko (.) ne maksaa neljäkytyhdeksän plus neljäkyt, viis tekee yhdeksäkytneljä yhteesä.
Mari: No voi luoja. Nii,
Leena: Nii. .mh Ni ↑tuotko mulle rahaa joku päivä. (p)

Huom. Vuoron lopussa esitettyä itsekorjausta ei tässä ole pidetty parenteettisena. (Tässä suhteessa ne muistuttavat jälkilisäyksiä » § 1055.) Puhuja voi loppuun lisäämällään liitekysymyksellä esim. muuttaa varmistuskysymyksen aidoksi tiedonhakukysymykseksi:

 
J: Tuota ook- onhan teillä pesukone. Vai onko.
M: Ei oo vie:lä ainakkaa .he .he hh he ↑.hee
J: Aha, hhe (p)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Lisäysten asema lauseessa ja vuorossa

Jälkilisäykset

Appositio

Lohkeama eteenpäin

Lauseet lisäyksinä

Parenteettiset lisäykset

Puhuttelulisäykset

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot