Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina > Puhuttelulisäykset > § 1077 Nimeltä puhuttelu ja sen rakenteellinen asema

§ 1077 Nimeltä puhuttelu ja sen rakenteellinen asema

Puhuttelu – erisnimen tai henkilökategorian mainitseminen löyhästi muuhun lausumaan liittyvänä tai kokonaan erillisenä lausumana – on tapa kiinnittää vastaanottajaksi tavoitellun läsnäolijan huomio puhujaan ja varmistua siitä, että puhuteltu kuuntelee hänen sanottavaansa. Syntaktiselta kannalta katsottuna puhuttelut eivät ole lauseeseen integroituneita jäseniä; siitä nimitys puhuttelulisäys. Puhuttelulisäys voi partikkelien tavoin sijoittua useaan vaihtoehtoiseen kohtaan lausumassa: tavallisimmin alkuun, predikaattiverbin jälkeen tai lausuman loppuun. Puhuttelulisäykset ovat siis sekä parenteesien että jälkilisäysten kaltaisia.

Monenkeskisissä keskusteluissa puhuttelulla on vastaanottajaa osoittava tehtävä: sillä voi osoittaa yksiselitteisesti, kenelle sanat on kohdistettu. Yleisimmin puhuttelut liittyvät käskyihin ja kysymyksiin eli sellaisiin vierusparin etujäseniin, jotka edellyttävät vastaanottajalta kielellistä tai ei-kielellistä reaktiota kuten vastausta kysymykseen (a) tai käskyn noudattamista. Myös uutiseksi tarkoitetut väitelauseet voidaan puhuttelulisäyksellä kohdistaa tietylle vastaanottajalle (b).

(a)
Henna kerro nyt sun päivästä, oliks ruotsinkurssil ihanaa? (p) | Painatkos Sundman sitä nappia. (p) | Siirtäsiksä Marja sitä pöytää (p) | Kirjoittiko hän Reino näin? (tv)
(b)
Tää on myös Henriikka kommentti sulle. (TV) | Mä en Juha tunne yhtään ihmistä joka oikeesti uskois rajattomaan valinnanvapauteen. (TV)

Kahdenkeskisessä keskustelussa sellainen nimipuhuttelu on harvinaista, joka ei edellytä keskustelukumppanilta vastausta. Tällainen puhuttelulisäyksen erikoiskäyttö selittyy kontekstiseikoista, kulttuurisista tai yksilöllisistä tavoista. Esimerkiksi lasten (ja kotieläinten) puhutteleminen tervehdysten yhteydessä on paljon tavallisempaa kuin aikuisten.

Puhelun avauksessa käytettävien alkurutiinien yhteydessä saatetaan nimen maininnalla ilmaista myös interpersoonallisia seikkoja, kuten sitä että edellisestä kontaktista on paljon aikaa tai että soitto on erityisen mieluinen. Joko vastaaja (c) tai soittaja (d) voi turvautua tähän.

(c)
Vastaaja: Sanna Hirvonen
Soittaja: No moi Paula tässä
Vastaaja: No hei Paula. (p)
(d)
Vastaaja: Johanna
Soittaja: No hei Johanna, tääl on Kirsti Luoma.
Vastaaja: Hei! (p)

Monikollisilla muodoilla osoitetaan sanat useammalle tai kaikille läsnäolijoille tai jopa niin, että puhuja itse lukeutuu puhuteltavien joukkoon (e). Mediapuheessa puhuttelu kohdistuu keskustelua seuraaville (f).

(e)
Kyllä täällä on ollu pojat vaikeita paikkoja kun on noin pureskeltu kynänpäitä – –. (p)
(f)
Niin oikein hyvää iltaa rakkaat katsojat ja tervetuloa seuraamme – –. (TV)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Lisäysten asema lauseessa ja vuorossa

Jälkilisäykset

Appositio

Lohkeama eteenpäin

Lauseet lisäyksinä

Parenteettiset lisäykset

Puhuttelulisäykset

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot