Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina > Puhuttelulisäykset > § 1078 Luokka- ja hellittelynimet nimipuhutteluna

§ 1078 Luokka- ja hellittelynimet nimipuhutteluna

Lisäyksinä käytettävät puhutteluilmaukset ovat ensisijaisesti nominaalisia lausekkeita. Nimipuhutteluna käytetään yleisiä luokkanimiä kuten rouva, neiti; tehtävännimityksiä kuten (puheen)johtaja; sukulaisnimiä kuten veli hyvä, äiti kulta, vaari; yleisnimiä kuten jätkä, mies, tyttö; arvonimiä ja näihin liittyviä nimikkeitä kuten herra majuri, rouva puhemies. Samalla tavoin käytetään erisnimiä.

Puhuttelu voi muodostua yksittäisestä substantiivista (nimestä) tai tilanteen vaatiessa lausekkeesta, jossa on myös vastaanottajia orientoivaa lisätietoa. Pronominipuhutteluun voi liittyä kuvaileva NP (a). Puhuttelu sijoittuu yleensä lausuman tai vuoron alkuun (b), mutta sitä voi edeltää jokin illokutiivisen sävyn kuten kysymyksen merkiksi kiteytynyt sanonta (c).

(a)
Olen iloinen, että olet kuollut, sinä veijari. (l) | Hei sinä fiksu keski-ikäinen ulkoileva mies – Tuletko seurakseni – –. (L) | Tervetuloa, sinä kauan kaivattu tamperelainen radioeläin, missä sitten oletkaan. (l)
(b)
Pankinjohtaja Sorsa olkaa hyvä. (TV) | Niin Mika Ebeling Suomen nuorten EU-foorumista millä tunnelmilla lähet mukaan tähän keskusteluun? (TV) | Tutkija Jaana Kuusipalo, miksi tuo feminismi ei oikein uppoa suomalaisiin naisiin? (TV)
(c)
Miten on ministeri Rusanen, miten tuomioistuimet voivat käsitellä tällaisia Tammiston tapaisiin hankkeisiin liittyviä yleisiä arvoja – –. (TV)

Hellittely- tai haukkumanimeä käytetään kehumisissa ja moitteissa (d). Toisin kuin muut puhuttelulisäykset ne sijoittuvat paitsi vuoron alkuun myös melko yleisesti lausuman tai vuoron keskelle tai loppuun. Puhutteluilmaukseen liittyy usein jokin huomionkohdistin kuten hei tai kuule (e).

(d)
Emme me voi sitä sinulle kertoa, täytyyhän sinun se ymmärtää, rakas lapsi. (k) | Sinä vastustelet, pikku villikissa! (k) | Älä itke, poika parka, ajattelin. (k) | Puhuisit nyt, raukka, Maria huusi taas ja tarttui Danieliin, – –. (k)
(e)
Kuules poju, minä saan olla aivan missä haluan. (k) | Hyvä ihminen kuule, tällä iällä nin hauta odottaa minua, mä tiedän että siellä on hyvät ihmiset. (R) | Ja nyt hei Mikko Auvinen, sä oot nyt aiheuttanu tällasen taas levottomuut tänää. (P)

Tervehdyksissa käytetyn affektiivisen puhuttelun voi muodostaa ilmaus, johon kuuluu nimi sekä kirosana: Arvi jumalauta (k); ”Roikkala, perkele” (k).

Huom. Puhutteluksi sanotaan paitsi puhuttelulisäyksiä myös puhuteltavaan viittaavaa toisen tai kolmannen persoonan pronominia, joka toimii lauseenjäsenenä. Pragmaattisesti kummassakin tapauksessa tarkoituksena on merkitä kuulijoiden joukosta joku tai jotkut puhuteltaviksi. Pronominia ja lisäyksenä käytettyä nimipuhuttelua voidaan käyttää samassa lauseessa (Onko sulla Pekka sama käsitys?) ja yhdistää yhdeksi puhuttelulausekkeeksi, jonka jäsenet ovat keskenään appositiosuhteessa (Otatteks työ pojat jäitä kuulkaa (p)) (» § 1061).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Lisäysten asema lauseessa ja vuorossa

Jälkilisäykset

Appositio

Lohkeama eteenpäin

Lauseet lisäyksinä

Parenteettiset lisäykset

Puhuttelulisäykset

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot