Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Taivutus > Verbintaivutus > Tempukset ja modukset > Modukset > Konditionaali > § 116 Konditionaalin muodostus ja vartalonvaihtelut

§ 116 Konditionaalin muodostus ja vartalonvaihtelut

Konditionaalin tunnus ‑isi- liittyy verbin (vahvaan) vokaalivartaloon: ker-to‑isi, anta-isi, hyppä-isi, totea-isi. Samoin kuin imperfektin i:n edellä (» § 113), konditionaalin tunnuksen edellä vartalon loppu-e puuttuu (a), i sulautuu tunnuksen i:hin (b) ja yksitavuisten vartaloiden pitkän vokaaliaineksen sijalla on lyhyt vokaali (c) (» § 48, 5152).

(a)
luke- : luk-isi | teke- : tek-isi | opiskele- : opiskel-isi | nouse- : nous-isi | valitse- : valits-isi | vanhene- : vanhen-isi
(b)
tupakoi- : tupakoisi | ui- : uisi
(c)
saa- : sa-isi | vie- : ve-isi | tuo- : to-isi

Toisin kuin imperfektin i, konditionaalin tunnus ei kuitenkaan aiheuta äännevaihtelua A-vartaloisissa verbeissä: osta-a : osta-isi : ost-i, näyttä-ä : näyttä-isi : näytt-i, ymmärtä-ä : ymmärtä-isi : ymmärsi, kasva-a : kasva-isi : kasvo-i. Puhutussa kielessä konditionaalin isi-tunnuksesta voi jäädä pois sananloppuinen tai liitepartikkelin etinen i, jolloin yksikön 3. persoonan muoto on is-päätteinen: meniskö se sinne (p). Tunnuksen alku-i taas voi jäädä pois kertoa-taivutustyypin verbeissä vokaalin jäljessä; yksikön 3. persoonan muodossa on tällöin tunnuksena pelkkä -s (anta-s); muissa persoonissa jälkimmäinen i säilyy (anta-si-n) (» § 24).

(d)
jos Sini tietäs (p) | jos se ny sattus soittaa (p) | olisko parempi että esimerkiks sä soittasit tänne päin tai mä yrittäsin, soittaa sinne päi – – (p)

Supistumaverbeissä isi-tunnuksen vaikutukset ovat kahtalaiset. Jos vartalon lopussa on kaksi eri vokaalia, konditionaalin tunnus liittyy niiden jälkeen aiheuttamatta äännevaihtelua (e). Vartalonloppuisen pitkän vokaalin sijasta on lyhyt vokaali tunnuksen edellä (f).

(e)
tarjota : tarjoa- : tarjoa-isi | haljeta : halkea- : halkea-isi | heretä : herkeä- : herkeä-isi | haluta : halua- : halua-isi | älytä : älyä- : älyä-isi | hävitä : häviä- : häviä-isi
(f)
hypätä : hyppää- : hyppä-isi | maata : makaa- : maka-isi | hylätä : hylkää- : hylkä-isi

Puhutussa kielessä konditionaalin tunnus voi liittyä supistumaverbin lyhenneeseen O‑, U‑ tai e-loppuiseen vartaloon (» § 48):

(g)
joka jätkältä irtois sellanen viiskymppiä (k) | haluisit sä mieluummin mennä sunnuntaina ku illala (p) | Alta mennään vaikka niskat katkeis. (E)

Passiivimuodoissa konditionaalin tunnus liittyy passiivivartaloon, jonka tunnus on vahva-asteinen: puhu-tta-isi‑, anne-tta-isi‑, syö-tä-isi‑, tul-ta-isi‑, hypä=t=tä-isi‑, vali=t=ta-isi-. Puhutussa kielessä passiivin konditionaalimuoto on samanasuinen myönteisenä ja kielteisenä, esim. (ei) tulta(i)s: Niin jos me tavattais siinä niin oisko puol seitsemä (p); Miks ei mentäs naimisiin? (E).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Yleistä

Taivutustyypit

Nominintaivutus

Yleistä

Luku

Sija

Possessiivisuffiksit

Nominien taivutusparadigmat

Verbintaivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot