Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Fonologia ja morfofonologia > Tavu ja sanapaino > Tavu > § 12 Yleisyystietoa tavutyypeistä ja tavutuksen perusteita

§ 12 Yleisyystietoa tavutyypeistä ja tavutuksen perusteita

Taulukko 3 esittää tavutyyppien yleisyyden kahdessa eri tekstissä. Yleisimmät tavutyypit ovat CV, CVC, CVV ja CVVC. Yleisin tavu CV voi koostua lähes mistä hyvänsä konsonantista ja vokaalista. Lisäksi se voi esiintyä sanan eri kohdissa.

Taulukko 3: Tavutyyppien yleisyys
Tyyppi Teksti 1 Teksti 2
CV 40,4 (32,4) 36,8 (24,5)
CVC 27,5 (24,8) 28,1 (18,9)
CVV 12,7 (16,0) 10,3 (16,0)
CVVC 9,6 (9,9) 7,5 (5,7)
VC 3,9 (7,1) 9,8 (18,9)
V 3,9 (5,9) 4,2 (7,2)
VV 1,2 (2,2) 1,9 (5,3)
VVC 0,7 (0,3) 0,5 (0,6)
CVCC 0,6 (1,0) 0,4 (1,9)
VCC 0,05 (0,1) 0,0 (0,0)
CCVC 0,3 (0,6)
CCVV 0,1 (0,3)
Teksti 1 on kansansatuja (Häkkinen 1983; n = 64 527), teksti 2 radiohartaus (Nieminen 1996; n = 1 484). Tekstin 1 suluissa olevat yleisyystiedot koskevat sananalkuista asemaa, tekstin 2 painollista tavuasemaa.

Kaikki konsonantit eivät esiinny kaikissa tavuasemissa: esimerkiksi omaperäisessä sanastossa ei yleiskielessä esiinny tavunloppuisia konsonantteja d, j, v. Konsonanttien yhdistymismahdollisuudet ovat tavun alussa ja lopussa ylipäätään varsin rajalliset: mm. sellaiset tavut kuin nekl, savt ja mlös ovat mahdottomia (» § 30). Tavujen muodostuksessa voi olla myös satunnaisia aukkoja: esim. VCC-tyypin periaatteessa mahdolliset tavut ärk, olp, yns eivät esiinny missään sanassa tai sananmuodossa, mutta saman tyypin tavut ark, alp, ins esiintyvät (ark.ku, alp.pi, ins.pis).

Sananalkuisten ja ‑loppuisten tavujen rakennetta koskevat hieman eri ehdot kuin muita tavuja. Tavunalkuiset konsonanttiyhtymät ovat useimmiten sananalkuisia (flik.ka, stres.si). Jäljempänä sanassa taas esim. kolmen konsonantin yhtymä jakautuu tavuihin yleensä niin, että jälkimmäisen tavun alkuun tulee vain yksi konsonantti (myrs.ky, hart.si, ins.pis).

Vierassanoissa on sanansisäisten konsonanttiyhtymien tavutuksessa vaihtelua. Prefiksi voi erottua muusta sanasta sillä tavoin, että tavunraja sijoittuu prefiksin ja muun sana-aineksen väliin (a). Toinen tendenssi on, että tavunraja on s:n jäljessä, vaikka sitä seuraisi useammankin konsonantin yhtymä (yleensä tr tai kr) (b). (Tavutuksen vaihtelusta myös » § 2122.)

(a)
eks.plisiittinen | in.spiraatio ~ ins.piraatio | sub.stantiivi ~ subs.tantiivi | kon.flikti ~ konf.likti
(b)
eks.tra, hals.trata, demons.traatio, bis.tro (~ bist.ro) | trans.kriptio, sans.krit

Totunnainen ortografinen tavutus, jota sovelletaan jaettaessa sana kirjoituksessa eri riveille, ei vierassanoissa aina täysin vastaa niiden fonologisia tavutusmahdollisuuksia. Esimerkiksi sanassa maistraatti konsonanttiyhtymän ortografisena tavutuksena on maist-raatti, mutta mahdollisina fonologisina tavutuksina maist.raatti ja mais.traatti. Sama koskee sanaa deskriptio: ortografinen tavutus desk-riptio ~ de-skriptio, vrt. fonologinen desk.riptio ~ des.kriptio ~ de.skriptio.

Sananloppuisen tavun lopussa ei yleiskielessä esiinny konsonanttiyhtymiä ja yksinäiskonsonanteistakin vain t, n, s, r ja l. Poikkeuksena ovat ns. sitaattilainat, joiden lopussa voi yksikön nominatiivissa olla muukin konsonantti, esim. golf, tag, talmud, doping. Puheessa, varsinkin loppuheittoisissa murteissa, esiintyy sananloppuisena myös sellaisia konsonanttiyhtymiä ja konsonantteja, joita ei yleiskielessä tässä asemassa tavata, esim. tuolt, näist, miks, otaŋks, jääp. Lisäksi on interjektioita, joiden tyypillinen piirre ovat juuri sananloppuiset konsonantit ja (s:lliset) konsonanttiyhtymät, esim. aih, naks, auts, kop kop.

Huom. 1. Partikkelit, apuverbit ja pronominit ovat keskimäärin lyhyempiä kuin ns. sisältösanat eli substantiivit, adjektiivit, verbit ja adverbit. Sisältösanoissa on aina vähintään pitkä vokaali tai diftongi ja niiden lyhyimmät tyypit ovat muotoa (C)VV ja (C)V.CV, kun taas partikkelit, apuverbit ja pronominit pienimmillään koostuvat vain yhdestä CV- tai (C)VC-tavusta (ja, no, jos, on, ei, se, ), puhutussa kielessä olla- tai kieltoverbin muoto jopa pelkästä V-tavusta: o ’on; (ei) ole’, e ’en’.

Huom. 2. Myös murteissa tavattavat svaavokaalit ja sisäheitto (» § 33) vaikuttavat tavurakenteeseen. Svaavokaalin yleisyys vahvistaa CV-tavutyypin asemaa.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Äännejärjestelmä

Tavu ja sanapaino

Vokaalit sanan rakenteessa

Konsonantit sanan rakenteessa

Sananrajaisia äänneilmiöitä

Morfofonologinen vaihtelu

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot