Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa > Sijojen rajatapauksia > § 1266 Puhutun kielen kaa

§ 1266 Puhutun kielen kaa

Sijapäätemäinen elementti voi olla postpositiosyntyinen. Tällainen on puhekielinen kaa ’kanssa’ (» § 140 huom.):

En mä halunnu niitten kaa olla. (k) | Tuu mun kaa kahveelle. (l)
M: ai työ meette jouluks risteilylle, kenen kaa,
A: joo hh [huokaisten:] mein äiskän kaa, (p)

Esimerkiksi ilmaus munkaa muodostaa yhden pääpainollisen prosodisen kokonaisuuden, toisin kuin minun kanssani. Silti kaa ei ole sijapääte, vaan sillä on pikemmin liitteen ominaisuuksia. Ensiksikin kokonaisuuden morfologinen muodostustapa on toinen kuin taivutusmuodon: pääteaines liittyy sanan genetiivimuotoon eikä vartaloon; rakenne vastaa siis postpositiolauseketta (a). Toiseksi kaa-lopun epäsijamaisuus näkyy siinä, että se liittyy rinnastuksessa vain jälkimmäiseen rinnastettavaan (b) ja ettei se esiinny adjektiivimääritteessä (c).

(a)
Matin+kaa *Mati+kaa vrt. Mati+lla
(b)
isän ja äitinkaa ?isänkaa ja äitinkaa vrt. isällä ja äitillä
(c)
kivan pojankaa *kivankaa pojankaa vrt. kivalla pojalla

Paikoin esiintyy myös kaa-aineksen etuvokaalinen variantti ‑kää. Se siis osallistuu ainakin jossain määrin vokaalisointuun, esim. isänkää, mikä ei ole adpositiomainen piirre.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Yleistä

Kieliopilliset sijat

Paikallissijat

Olo- ja suuntasijaisuus

Sisä- ja ulkopaikallissijat

Paikallissijat ajanilmauksissa

Paikallissijojen muuta käyttöä

Vajaakäyttöiset sijat

Sijojen rajatapauksia

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot