Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Kongruenssi > Subjektin ja predikaatin kongruenssi > Persoonakongruenssi > § 1268 Persoonakongruenssin ala ja pronominien käyttö

§ 1268 Persoonakongruenssin ala ja pronominien käyttö

Persoonakongruenssi on finiittisen lauseen ilmiö. Infiniittisissä rakenteissa sitä vastaa possessiivikongruenssi (» § 1297). Kun lauseessa on subjektina yksikön tai monikon 1. tai 2. persoonan pronomini, sen finiittiverbillä on vastaavien persoonien tunnukset. Luvulla eli numeruksella ei ole persoonapronomineissa erillistä tunnusta vaan se on persoonalle alisteinen: ei ole mahdollista ilmaista pelkkää persoonaa, vaan kukin persoonavaihtoehto on joko yksiköllinen tai monikollinen, esim. minä = yks. 1. p. vs. me = mon. 1. p. Vastaavasti ei voida ilmaista pelkästään monikollisuutta, vaan monikko ilmenee joko 1., 2. tai 3. persoonana: me, te, he.

 
Minä haluaisin tulla mukaan. | Sinähän osaat jo sen ulkoa. | Me ehdotamme tunnin ruokataukoa. | Voisitteko te tulla jo huomenna? | Meillä päämies olet sinä. (A)

Subjektin ja predikaatin persoonakongruenssi koskee verbin liittomuodon ja verbiketjun ensimmäistä jäsentä – liittomuotoa, verbiliittoa ja verbiketjua kohden on siis vain yksi persoonamuoto (» § 53):

 
Minä ostin leipää. | Minä olen ostanut leipää. | Minä en muistanut ostaa leipää. | Minä olisin kyllä voinut olla ostamatta leipää. | Minä onnistuin ostamaan leipää.

Persoonakongruenssi edustaa toistoreferenssiä: samaan tarkoitteeseen viitataan jollakin referentiaalisella elementillä kahdesti (» § 1267). Ensimmäisen ja toisen persoonan subjektipronomini eivät ole lauseessa pakollisia; verbin persoonamuoto riittää yksinkin osoittamaan mikä on lauseen subjekti:

 
Olen vielä kaukana. | Et ehkä oikein ymmärrä omaa parastasi. | Olemme valmiit lähtemään | Ehdittekö ajoissa?

Rinnastuksen jälkiosassa sekä vierusparin jälkijäsenissä pronominisubjektit jäävät pois (vierusparin käsitteestä » § 1197):

 
– Koska me olemme tänne jääneet. Emmekä ole muuallekaan menneet. (p) | – Tuleeko hän varmasti? – Tulee. | VN: Soitit sä jo? TT: Soitin soitin kai. (p)

Muissa yhteyksissä subjektipronominit ovat puhutussa kielessä yleisempiä kuin kirjoitetussa kielessä:

 
Enhän mie sinua epäile. Rehelliseltähän sie näytät. (k) | aattelin et voisin seittemäks yrittää. (p) | Saisit ketään tuuraajaa sinne. (p) | Niin jos me tavattais siinä niin oisko puol seitsemä. (p) | Nauhotattako työ ne joka tappauksessa. (p)

Huom. Yksikön ensimmäisen persoonan pronominia minä voi käyttää myös substantiivina, merkityksessä ’persoona’. Tällaisen ilmauksen ollessa subjektina finiittiverbi ei kongruoi sen kanssa, vaan on yksikön kolmannessa persoonassa, kuten muutenkin substantiivin yhteydessä:

 
Siitä alkaen eli yksi minä, joka aina oli kuin häntä, Suurta Rakkautta ja Kohtaloa, ei olisi ollutkaan. (k)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Yleistä

Subjektin ja predikaatin kongruenssi

Persoonakongruenssi

Lukukongruenssi

Kieltoverbin kongruenssin vaihtelu

Kongruenssi verbin liittomuodoissa

Possessiivikongruenssi

Kongruenssi substantiivilausekkeessa

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot