Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Kongruenssi > Subjektin ja predikaatin kongruenssi > Lukukongruenssi > Lukukongruenssi ja inkongruenssi > Lukukongruenssin vaihtelu ja normittaminen > § 1283 Tutkimustuloksia

§ 1283 Tutkimustuloksia

Taustoittava pykälä

Monikon 3. persoonan lukukongruenssissa esiintyvään vaihteluun ja tästä johtuneeseen yleiskielen normittamisen tarpeeseen on useita syitä. Ennen muuta tilanteeseen vaikuttaa kongruenssin asema puhutussa kielessä. Murremaantieteelliset ja sosiolingvistiset selvitykset (G. Karlsson 1966b; Mielikäinen 1984a; Paunonen 1995b [1982]) ovat osoittaneet, että subjektin ja finiittiverbin kongruenssi ei millään alueella eikä missään puhujaryhmässä ole ollut sataprosenttista. Paunosen (mts. 220) käsittein: kansankielessä kongruenssi ei ole ollut automaattista kuten kirjakielessä vaan numeruksen esiintyminen on riippunut lause- ja tekstiyhteydestä. Paunonen nimittääkin kansankielen kongruenssia syntaktis-tekstuaaliseksi. Kieltoverbin kongruenssi on kautta aikojen ollut vähäisempää kuin muiden verbien (» § 1289; Laitinen 2004).

Murrealueet muodostavat G. Karlssonin (1966b) mukaan kaksi ryhmää siten, että savolais‑, pohjalais- ja hämäläismurteissa inkongruenttien muotojen määrä vaihtelee (myöntölauseissa) 90 ja 77 %:n välillä, kun niiden suhteellinen osuus on paljon pienempi lounais- (38 %), peräpohjalais- (27 %) ja kaakkoismurteissa (21 %). Sosiolingvistiset tutkimukset puolestaan osoittavat eroja eri ikä- ja ammattiryhmien välillä. Mielikäisen aineiston (Mielikäinen 1981b: 83) nuorten puheessa on kauttaaltaan ainakin 10 prosenttiyksikköä enemmän inkongruentteja tapauksia kuin vanhempien ikäryhmien, ja on myös lisääntyvässä määrin puhujia, joilla subjektin ja predikaattiverbin kongruenssia ei esiinny lainkaan. Kongruoivat muodot keskittyvät kaikki tapauksiin, joissa on ihmistarkoitteinen subjekti (Mielikäinen 1984a). Paunosen (1995b [1982]) aineiston helsinkiläispuhujilla vaihtelevat kongruoivien muotojen osuudet keski-ikäisten töölöläisnaisten 50 %:sta nuorten lähes täydelliseen inkongruenssiin.

Lehikoisen (2000) tutkimuksen mukaan ylioppilasaineissa poiketaan norminmukaisesta kongruenssista yllättävän harvoin: 200/8654 eli 2,5 %:ssa tapauksista.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Yleistä

Subjektin ja predikaatin kongruenssi

Persoonakongruenssi

Lukukongruenssi

Kieltoverbin kongruenssin vaihtelu

Kongruenssi verbin liittomuodoissa

Possessiivikongruenssi

Kongruenssi substantiivilausekkeessa

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot