Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat > Syntagmaattiset sulaumat ja kliittistyminen > Yleistä > § 139 Mitä ovat syntagmaattiset sulaumat ja kliittistyminen?

§ 139 Mitä ovat syntagmaattiset sulaumat ja kliittistyminen?

Syntagmaattiset sulaumat ovat yhdeksi sanaksi hahmotettavia kahden sanavartalon muodostamia kokonaisuuksia, jotka eivät ole yhdyssanoja, esim. ettei, miksette, tajuutsä, soli ’se oli’. Syntagmaattisen sulauman osilla on omat tehtävänsä lauseessa (toisin kuin yhdyssanan osilla): esimerkiksi ei toimii kieltoverbinä ja siten predikaattiverbin osana, ett- taas konjunktiona; tajuut on lauseessa predikaattiverbinä ja subjektina. Toisaalta syntagmaattisilla sulaumilla on monia sanamaisia ominaisuuksia (» § 142143).

Kliittistyminen tarkoittaa prosessia, jonka tuloksena tai ainakin suuntana on uuden liitteen kehittyminen. Syntagmaattiset sulaumat edustavat kliittistymiskehityksen alkuvaihetta. Astetta pitemmälle edennyttä kliittistymistä edustavat esim. partikkelit kuulemma ja näemmä, joita ei hahmoteta yksikön 1. persoonan verbinmuodon ja mä-pronominin yhtymiksi (kuulen + ma, näen + ). Niiden mA-aines ei toimi lauseessa persoonapronominin tavoin, vaan sanat ovat syntaktisena yksikkönä jakamattomia kokonaisuuksia.

Loppuun asti käyvässä kliittistymisessä itsenäisestä sanasta kehittyy jonkin syntagmaattisen sulaumatyypin pohjalta liite. Tämä sana irtautuu sulaumakontekstissa alkuperäisestä sanamerkityksestään ja menettää myös itsenäisen syntaktisen funktionsa. Uutena liitteenä sitä voidaan pitää, kun sen distribuutio on laajentunut lähtökontekstista ja produktiivistunut. Tällaisia ovat esim. tapaukset, joissa verbinmuodon loppuun kiinnittynyt persoonapronomini on kehittynyt liitepartikkeliksi ja lakannut siinä asemassa olemasta persoonapronomini, kuten hAn-liite kehityttyään hän-pronominista. Kliittistymiskehitykseen sisältyy usein myös elementin äänteellinen muuttuminen.

Sanojen sulautumista toisiinsa ja kliittistymistä aiheuttavat toisaalta puheen jäsentyminen prosodisiksi kokonaisuuksiksi, toisaalta sananrajaiset kato- ja sidontailmiöt (» § 140, 3738). Näistä prosodisista ilmiöistä kehitys voi johtaa vakiintuneempiin sulaumiin ja edelleen yleensä semanttisen kehityksen myötä uusien liitteiden syntyyn.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Liite ja syntagmaattinen sulauma

Liitepartikkelit

Syntagmaattiset sulaumat ja kliittistyminen

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot