Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Määräisyys ja viittaaminen > Määräisyyden osoittaminen > Määräisyyden ja epämääräisyyden osoittaminen tarkenteilla > Artikkelit ja määräisyys suomen kielen kannalta > § 1418 Onko suomessa artikkelia?

§ 1418 Onko suomessa artikkelia?

Taustoittava pykälä

Monissa kielissä määräinen artikkeli on syntynyt kieliopillistumalla demonstratiivipronominista ja epämääräinen artikkeli ’yksi’-merkityksisestä sanasta. Tutkijat ovat vuosikymmenien ajan esittäneet huomioita näiden ainesten artikkelimaisuudesta suomessakin. Etenkin se on puhutussa kielessä runsaan käyttönsä vuoksi artikkelimainen (» § 1413); yks(i) on selvästi harvinaisempi, vaikka näyttääkin esiintyvän juuri epämääräisen artikkelin prototyyppisissä yhteyksissä, spesifisenä indefiniittinä (» § 1410).

Laury (1996b; 1997: 250–264) on selvimmin esittänyt, että puhutussa kielessä se on jo pitkälle kieliopillistunut artikkeliksi. Päinvastaisen kannan esittää Larjavaara (1990: 146–147; 2001a; 2001b). Sadan viimeksi kuluneen vuoden aikana se-pronominin käyttö on Lauryn kolmen eri aikakauden kertomuksista tekemien laskelmien mukaan tuntuvasti lisääntynyt varsinkin tapauksissa, joissa tarkoite on tekstistä pääteltävissä (» § 1413; vrt. assosiatiivinen anafora » § 1438). P. Juvonen (2000: 196) taas esittää koetilanteista kerätyn kertomusaineiston nojalla, että puhutussa kielessä ei ole vielä määräistä artikkelia mutta kylläkin meneillään kahden pronominin (se ja tämä) kilpailu artikkeliksi päätymisestä. Koska täysin vertailukelpoista puhuttua aineistoa ei ole saatavissa kuin aivan viime vuosikymmeniltä, selvää näyttöä historiallisesta muutoksesta on vaikea saada. Tarpeeksi ei tiedetä myöskään tarkenteiden käytön alueellisesta ja tilanteisesta vaihtelusta.

Määräisyyttä osoitetaan eri kielissä eri tavoin joskin sillä, mitä eri kielissä sanotaan määräisyydeksi, on yhteinen prototyyppinen ydin. Siihen kuuluu ainakin uudelleenmaininta (iso kissa – se kissa). Prototyypin ulkopuolella määräiset artikkelit ovat vakiintuneet hieman erilaisiin käyttöihin eri kielissä; lisäksi artikkeleilla voi olla muitakin funktioita kuin määräisyyden ilmaiseminen. Niinpä minkään yksittäisen kielen tai kieliryhmän artikkelinkäyttöön vertaaminen ei ratkaise kysymystä, onko suomessa artikkelia. Yksi oire artikkelistumisesta olisi, jos jokin pronomineista, esim. se, olisi jollakin tavoin hahmoltaan eriytynyt muista, esim. redusoitumalla fonologisesti (P. Juvonen 2000: 26–27). Tästä ei se-sanassa ole muuta merkkiä kuin painottomuus. Artikkeliuden puolesta puhuisi lisäksi tarkenteen kehittyminen pakolliseksi tietyissä asemissa. Kuten Laury ja Juvonen kumpikin huomauttavat, pakollisuus ei ole kuitenkaan vedenpitävä kriteeri, koska artikkelikieltenkin kesken on pakollisuuden suhteen eroja.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Yleistä

Määräisyyden osoittaminen

Deiksis ja anafora

Deiksis

Indeksaalinen, deiktinen, korrelaatti ja tulkintapohja

Lauseiden välinen ja lauseen sisäinen anafora

Anaforan kieliopilliset keinot

Anaforan merkityssuhteita

Tilanneviitteisyys

Toistuvat viittaukset eli referentiaalinen ketju

Lauseensisäinen anafora: refleksiiviset ainekset

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot