Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Sanarakenne ja sananmuodostus > Yleistä > § 146 Sananmuodostuksen periaatteita, johtaminen ja yhdistäminen

§ 146 Sananmuodostuksen periaatteita, johtaminen ja yhdistäminen

Sananmuodostus tarkoittaa niitä yleisperiaatteita, joiden mukaan lekseemit rakentuvat ja uusia on mahdollista muodostaa. Yleensä uusia sanoja syntyy kielessä jo olemassa olevien leksikaalisten ainesten pohjalta. Tärkeimmät sananmuodostuskeinot ovat johtaminen eli derivaatio ja yhdistäminen eli kompositio. Johtamiseen kuuluu lisäksi sanojen muodostus johdostyypin edustaman morfologisen muotin (» § 148) pohjalta siten, ettei lähtökohtana ole lekseemiä vaan esim. jokin deskriptiivinen vartaloaines: kitk-utta-a, vemp-ula.

Johdokset ja yhdyssanat ovat avoimia, karttuvia luokkia. Yhdyssanoja ja johdoksia onkin monin verroin perussanoihin verrattuna. Sanakirjojen hakusanoista on yhdyssanoja tavallisesti n. 60–70 %, johdoksia n. 20–30 % ja perussanoja n. 10–15 %. Toisaalta perussanat ovat käytössä keskimäärin yleisempiä kuin kompleksiset sanat.

Uuden sanan muodostuksessa sana saa lisää morfeemeja: johtamisessa sanavartaloon liittyy johdin tai johtimia, yhdistämisessä kaksi tai useampi sana yhtyy yhdeksi sanaksi. Harvinaisempaa on jonkin ainesosan poistaminen sanasta; näin toimivat mm. takaperoisjohto ja muu lyhentävä sananmuodostus (» § 167168). Kaikkea sananmuodostusta yhdistää se, että sen tuottama sanasto on tavalla tai toisella muun sanaston motivoimaa.

Spontaanin sananmuodostuksen ohella esiintyy selvemmin tietoista, tarkoituksellista muodostusta, jossa muodostetaan esim. termi johonkin syntyneeseen tarpeeseen. Tätä tietä muodostetut, ns. oppitekoiset sanat ovat merkitykseltään vakiintuneita jo syntyessään (oppitekoiset johdokset » § 165).

Sananmuodostus käsitetään yleensä suuntaiseksi prosessiksi. Toisaalta sitä edustavat staattisena ilmiönä sanojen rakenteellis-morfologiset yhtäläisyydet ja säännönmukaisuudet. Tärkeä vaikuttava ilmiö on analogia; sanasto perustuu paljossa malleihin ja niihin pohjautuviin yleistyksiin. Väljemmin ottaen sananmuodostus onkin sovittamista ja mukautumista kielessä jo oleviin sanojen rakennemalleihin, sanahahmoihin ja muotteihin (» § 147148). Sananmuodostus voidaan näin nähdä osana sanastoa koskevaa ja tuottavaa laajempaa yhdenmukaisuusperiaatetta.

Sananmuodostus on sanaston selvästi yleisin karttumistapa. Muita tapoja ovat lainautuminen sekä uusien perussanojen synty motivoitumatta olemassaolevasta sanastosta mitenkään – jälkimmäinen on kuitenkin aivan marginaalista. Uusia perussanoja syntyy myös kompleksisten sanojen, varsinkin johdosten, leksikaalistuessa, kun niiden sisäiset morfeeminrajat hämärtyvät (» § 166).

Lainasanat mukautuvat tai mukautetaan yleensä saajakieleen sekä fonologisesti että sanahahmoltaan (» § 150153). Uusia sanoja voidaan myös muodostaa omista rakenneaineksista vieraskielisen mallisanan mukaisesti (käännöslaina), tai omaperäisen sanan merkitys voi muuttua vieraskielisen vastineensa vaikutuksesta (merkityslaina).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Yleistä

Sanan hahmo

Johto-opin käsitteitä

Muuta sananmuodostusta

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot