Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Tempus > Yleistä > Tapahtuma-aika, puhehetki, viittaushetki > § 1524 Tempuksen kuvaamisesta: aikasuora ja viitepisteet

§ 1524 Tempuksen kuvaamisesta: aikasuora ja viitepisteet

Tapahtuma-aikaa voi kuvata aikasuoralla, joka on seuraavassa esitetty nuoliviivana. Kuvattavan tilanteen tapahtuma-aika on merkitty T:llä (riippumatta siitä, onko kyseessä punktuaalinen vai duratiivinen tilanne).

Tapahtuma-aika

Ilmauksen esittämisajankohtaan eli puhehetkeen (P) nähden tilanteen voi esittää esim. menneenä: tilanne on tapahtunut ennen siitä puhumista: T < P.

(a)
Minä kävin saunassa. | Naapurista kuului vauvan itkua.
Minä kävin saunassa.

Kun tilanne esitetään menemättömänä, se on joko puhetilanteen näkökulmasta käynnissä, jolloin puhehetken voi katsoa sisältyvän tilanteen tapahtuma-aikaan, T = P (b), taikka tuleva, jolloin tapahtuma-aika on puhehetkeä myöhempi: P > T (c).

(b)
Hän on suihkussa. | Ystäväni on opettajana Suomussalmella.
Hän on suihkussa.
(c)
Hän tulee olemaan voittaja.
Hän tulee olemaan voittaja.

Aikasuhteisiin sisältyy kolmaskin ulottuvuus: tilanteen tarkastelun kiintopiste tai viittauksen suhteutuskohta eli viittaushetki (V). Eksplisiittisesti sitä voi ilmaista aikamääritteiden avulla: Kun tilanne sijoitetaan johonkin ajankohtaan tai ‑jaksoon, sitä tarkastellaan tuosta nimenomaisesta viittaushetkestä käsin. Tarkastelun akseli on seuraavassa erotettu omaksi viivakseen:

(d)
Viime yönä vauva itki.
Viime yönä vauva itki.

Esimerkissä (d) tilanne ankkuroidaan tiettyyn menneeseen aikaan, tapahtuma-ajaksi rajataan viime yö, ja tilannetta tarkastellaan tuon menneen ajan näkökulmasta käsin: viittaushetki sisältyy menneen tilanteen tapahtuma-aikaan (V = T). Puhehetken näkökulma on luonnollisesti mennyttäkin tarkasteltaessa läsnä, muutoinhan mennyt tilanne ei hahmottuisi menneeksi.

Esimerkissä (e) tilanteen tapahtuma-aika puolestaan ilmaistaan aikamääritteellä nyt: tilannetta tarkastellaan ilmauksen esittämishetkestä käsin. Tässä viittaushetki ja puhehetki ovat siis samanaikaisia (V = P) ja molemmat sisältyvät tilanteen tapahtuma-aikaan. Tapahtuma-ajan loppua ei ole spesifioitu.

(e)
Nyt vauva itkee!
Nyt vauva itkee!

Luonnollisesti myös aikamääritteettömät lauseet – kuten (a–c) edellä – analysoidaan kuvauksen tasolla vastaavalla tavalla kolmitasoisena kokonaisuutena, johon sisältyy puhumisen ja tapahtumisen ajankohdan lisäksi viittaushetki.

Pelkkä verbin muoto ei aina paljasta temporaalisia viittaussuhteita. Esimerkissä (f) puhuja tarkasteleekin puhehetkestä myöhempää tilannetta. Merkkinä tulevasta on temporaalinen adverbi huomenna, ei verbin muoto.

(f)
Huomenna tähän aikaan olen jo lähtenyt.
Huomenna tähän aikaan olen jo lähtenyt.

Tilanteen tarkastelun hetki eli viittaushetki (V) on myöhempi kuin tapahtuma-aika (T < V); tulevaa tilannetta katsellaan siis retrospektiivisesti taaksepäin (» § 1547).

Huom. Kirjallisuudessa on käytetty käsitteitä viittaushetki, puhehetki ja tapahtumahetki, joista viimeinen on tässä enimmäkseen korvattu sanalla tapahtuma-aika. Tapahtuma-aika on yleiskäsite kaikkien tilanteiden ”voimassa olon” ajalle, niin tilojen kuin tapahtumienkin (vrt. aspektuaaliset tilannetyypit » § 15011507).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Yleistä

Preesens

Imperfekti eli preteriti

Perfekti

Imperfektin ja perfektin suhde

Pluskvamperfekti

Tulevaan aikaan viittaaminen

Tempusjärjestelmä kokonaisuutena

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot