Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Tempus > Perfekti > Yleistä > § 1534 Perfektin merkitys

§ 1534 Perfektin merkitys

Statiivisen olla-apuverbin preesensin ja aiemmuutta ilmaisevan NUT- tai TU-partisiipin muodostama liitos on kieliopillistunut perfektin liittotempukseksi. Perfekti on osittain menneen ja osittain menemättömän ajan tempus.

Keskeistä perfektissä on suhde puheena olevan tilanteen tapahtuma-ajan ja viittaushetken välillä: tilannetta tarkastellaan tapahtuma-aikaa myöhemmästä hetkestä käsin; viittaushetki (V) on siis myöhempi kuin tapahtuma-aika (T) tai ainakin sen alkamisajankohta.

Apuverbin preesensmuodosta johtuu, että perfektin ilmaiseman menneenkin tilanteen sisältö tulkitaan merkitykselliseksi, relevantiksi viittaushetken ja puhehetken kannalta. Päättynytkin tilanne esitetään ikään kuin mennyt olisi läsnä nykyisyydessä, jopa siinä määrin relevanttina puhujan nykyisyyden kannalta, että perfektiä voisi pitää osittain myös menemättömän ajan tempuksena.

Erilaiset kontekstitekijät, verbi-ilmauksen aspektuaalinen tilannetyyppi ja lauseen aikamääritteet vaikuttavat sitten siihen, kuinka perfektimuodon ilmaisema nykyrelevanssi viime kädessä tulkitaan. Perfektiä käytetään toisaalta kuvaamaan päättynyttä tilannetta, jolloin tulkinnassa painottuu tilanteen vaikutus tai tulos (a) (» § 15351536), ja toisaalta ilmaisemaan aiemmin alkanutta, mutta käynnissä olevaa tilannetta, jolloin kyseessä on jatkuvuuden perfekti (b) (» § 1537).

(a)
Nyt minä olen syönyt tarpeeksi. | Kuka on kirjoittanut Työmiehen vaimon?
(b)
Hän on asunut samassa talossa koko ikänsä.

Perfektissä – kuten pluskvamperfektissäkin (» § 1540) – yhdistyvät deiktinen ja suhteellinen aika, koska siihen sisältyy merkintä tilanteen suhteellisesta aiemmuudesta. Näin perfektiä voi käyttää myös tulevaan viittaamassa, futuurisen tulkinnan saavissa yhdysrakenteissa, joissa suhteutetaan kahden lauseen tempukset, esim. Lähden jahka olen pakannut (» § 1547).

Huom. 1. Mikään muodollinen aines perfektissä ei ilmaise mennyttä, puhehetkeä varhaisempaa aikaa, vaikka kyseessä voikin olla mennyt ja päättynyt tapahtuma, esim. Olen käynyt Nuorgamissa.

Huom. 2. Infinitiivin perfektiä edustaa rakenne, jossa on modaaliverbin preesensmuoto, olla-verbin A-infinitiivi sekä pääverbin NUT-partisiippi. Yleensä kyseessä on tilanteen jälkivaikutusta korostava perfekti (» § 450):

 
– – Marco Polo saattaa olla keksinyt matkakertomuksensa, – –. (l) vrt. on saattanut keksiä | – – jotta he voivat nämä edellytykset täyttää, heidän persoonansa täytyy olla jakautunut. (l)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Yleistä

Preesens

Imperfekti eli preteriti

Perfekti

Imperfektin ja perfektin suhde

Pluskvamperfekti

Tulevaan aikaan viittaaminen

Tempusjärjestelmä kokonaisuutena

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot