Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Modaalisuus > Modukset > Potentiaali > § 1598 Potentiaali kysymyslauseissa ja epäröinnin ilmauksena

§ 1598 Potentiaali kysymyslauseissa ja epäröinnin ilmauksena

Potentiaalimodusta esiintyy paitsi väite- myös kysymyslauseissa, joissa se ilmentää pohdiskelua, epäröintiä, epätietoisuutta ja epäluuloa:

 
Taruako lienee vai totta? | En minä mitään muutosta tähän epäkohtaan saanut mutta eivätpä saaneet muutkaan. Saaneeko sitten tämä hallitus? (l) | Kun hätä on suurin, on apu lähinnä. Pitäneekö enää paikkaansa? (l)

Tällainen kysymyslause voidaan tulkita retoriseksi, ja myöntömuotoisissa vaihtoehtokysymyksissä se aiheuttaa saman implikaation kuin hAn-partikkeli tai vahvistusta ennakoivat ei kai tai tokko. Se osoittaa puhujan epäröivää tai epäilevää suhtautumista; varsinaista vastausta kysymykseen ei odoteta.

 
Tietäneekö kukaan esimerkiksi kuinka suuri syyllinen lamaan oli MTK:n järjestämä puolentoista vuoden puunmyyntilakko? (l) vrt. Tietääköhän ~ Ei kai kukaan tiedä. ~ Tokko kukaan tietää. | Kansan tahdosta en tiedä, tienneekö kansakaan? (l) | Ja kuka on suurin kärsijä? Eiköhän se liene potilas, meidän asiakkaamme. (E)

Olla-verbin potentiaalimuoto on yleinen hakukysymyksissä, jotka ovat eräänlaisia retorisia jatkokysymyksiä ja jälkiajatuksia.

 
Entinen lottakahvilakin on tuossa paikallaan, miten lie säilynyt. (l) | Nyt mennään Eurooppaan – missä lieneekään oltu tätä ennen. (l)

Huom. Murteiden potentiaalia koskevasta Forsbergin (1998) tutkimuksesta ilmenee, että muoto on harvinainen länsimurteissa, joissa se rajoittuu miltei pelkästään olla-verbiin. Kainuun sekä itäsavolaisissa murteissa, joissa muoto on paljon yleisempi, preesens ja perfekti jakautuvat toisin kuin nykyisessä yleiskielessä. Haastatteluaineiston esiintymistä peräti 70 % on perfektimuotoja, tyyppiä mitä lieh hyö antaneet (Kuhmo; Forsberg 1998: 136). Muodon futuurinen käyttö on puolestaan aivan satunnaista. Preesensissä potentiaalin merkitys ei ole murteissa yhtä yksinomaisen episteeminen kuin yleiskielessä, ja episteeminen tulkinta suosii statiivisia verbejä rajoittuen lähinnä 3. persoonan tapauksiin: tottahan tuon tiennöön kuka se mikä se minkälainen on (Kontiolahti, MA; mts. 216–228). Toinen selvä ero murteiden ja yleiskielen välillä on, että potentiaalia käytetään murteissa pääosin kysymyslauseissa, esim. mitä hiä ehtinöö tuolta saonalta? (Uukuniemi, MA; mts. 250); mihil lien ne myyjät männy (mts. 266). Väitelauseiden osuus on vain 9 % murreaineiston potentiaalitapauksista. Erot voivat osittain selittyä sillä, että murreaineisto sisältää etupäässä haastatteluissa kerättyä muistelua.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Yleistä

Modaaliverbit

Modaaliset verbirakenteet

Modaaliset adjektiivit

Modukset

Modaaliset adverbit ja partikkelit

Modaalisuus ja kielto

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot