Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Imperatiivi ja muut direktiivit > Imperatiivi- eli käskylause > § 1647 Yleistä imperatiivilauseen tehtävistä

§ 1647 Yleistä imperatiivilauseen tehtävistä

Lausetta, jonka verbi on modukseltaan imperatiivimuotoinen, nimitetään imperatiivi- tai käskylauseeksi (» § 118, 1591). Prototyyppinen tapa muodostaa käsky onkin imperatiivilause.

 
Anna tulla. | Odota vähän. | Mieti nyt vielä. | Pue päälle ja syö sitten. | Pidä kiinni hatusta, ettei se lennä. | Älä lähde vielä. | Menkäämme itseemme. | Astukaa sivummalle. | Olkaa hiljaa. | Maksakaa viereiseen kassaan.

Imperatiivin sisältämän ilmauksen tulkinta käskyksi, kehotukseksi tai ohjeeksi tapahtuu viime kädessä lausuman leksikaalisen sisällön, puhetilanteen sekä siinä meneillään olevan toiminnan nojalla. Kontekstista ja leksikaalisesta sisällöstä riippuen imperatiivilause voidaan tulkita myös esim. toivotukseksi (a) tai varoitukseksi (b). Imperatiivimuotoiset kohteliaisuusilmaukset ole ~ olkaa hyvä esiintyvät paitsi yksin myös erityyppisten rinnastusten etulauseina, jolloin jälkilausekin on imperatiivimuotoinen (c). Ilman kohteliaisuusfraasia kehotus olisi konditionaalissa (» § 1659). Imperatiivi on myös mm. rukouksissa käytetyn pyynnön muoto (d).

(a)
Voi hyvin! | Pidä hauskaa! | Suksi suolle! | Parane pian.
(b)
Varokaa, hengenvaara. | Älä nojaa, hylly voi kaatua.
(c)
Olkaa hyvä ja poistukaa. vrt. *Olkaa hyvä ja poistuisitteko. ~ Poistuisitteko. | Ole kiltti ja jätä minut rauhaan. | Arvoisat asiakkaat! Olkaa ystävälliset ja peittäkää kenkänne muovisuojuksilla.
(d)
Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.

Huom. Eräiden verbien imperatiivimuodon (anna, odota, kuule, kat(s)o) yhteydessä esiintyy finiittiverbillinen lause, jonka suhde kyseiseen verbiin ei ole kieliopillisesti alisteinen. Verbillä on tällaisessa yhteydessä lähes tai täysin partikkelin status (vrt. J. Leino 2003: 53–56; sanoista kato ja kuule partikkeleina » § 1027). Muissa yhteyksissä nämä verbit saavat täydennyksekseen leksikaalisen NP:n, infiniittisen rakenteen, että-lauseen tai alisteisen kysymyslauseen:

 
Anna minä autan. vrt. Me annoimme hänen auttaa. | Odota minä katson. vrt. Hän odotti, että asia ratkeaisi. | Tästä ei tule mitään kuule. vrt. Kuuletko, miten hän kuorsaa. | Tää on kato isojen poikien hommaa. vrt. Katso tuota ihanaa auringonlaskua.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Direktiivin käsitteestä

Imperatiivi- eli käskylause

Muut verbialkuiset direktiivit

Jussiivi

Deonttiset ja performatiiviset ilmaukset direktiiveinä

Direktiivit ja partikkelit

Finiittiverbittömät direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot