Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Imperatiivi ja muut direktiivit > Muut verbialkuiset direktiivit > Indikatiivinen väitelause direktiivinä > § 1665 Käsky vs. kehotus: sinä syöt sen, palauttanette kirjan

§ 1665 Käsky vs. kehotus: sinä syöt sen, palauttanette kirjan

Kun väitelauseessa on pronominisubjekti, se ilmaisee vastaansanomatonta direktiiviä ja sen esittäjällä on tilanteessa auktoriteettiasema roolinsa – esim. vanhemman, opettajan, valmentajan, juontajan tms. – perusteella.

 
Sinä syöt sen puuron. | Te allekirjoitatte tämän tai muuten… | Me siirrymme nyt työttömyyteen. (TV) | Jos sä jo otit tän askeleen tänne taakse sit vaan käännyt kohti palloo ja taputat ja katot jos sä saat sen pallon. (P; Leskelä 1999) | Ja kaikki kuuntelevat. (P; Keravuori 1988)

Kielteinen indikatiivin preesensissä oleva väitelause, joka esittää puhujan toivoman asiaintilan ikään kuin jo paikkansa pitävänä, toimii ehdottomana käskynä:

(a)
Sä et kyllä aja metriäkään tällä autolla, ärähti Pera. (E) | Me emme nyt riitele tilastoista enää. (tv) | [Opettaja:] Ja nyt ei kukaan enään keskustele toisten kanssa. (P; Keravuori 1988) | [Äiti uimalassa:] Ettekä hukuta mua sitten (P) | Et ala roikkua mun kaulassa. (P) | [Potilas referoi lääkärille kohdistamaansa kieltoa:] Mä sanoi et sitte kyllä rupee rassaa se sattuu nii vietävästi. (P)

Potentiaalin preesensiin liittyvä futuurinen merkitys mahdollistaa sen, että väitelause, jonka verbi on potentiaalissa, voidaan esittää kehotuksena, puhuteltavaan kohdistuvana velvoitteena (» § 1597).

(b)
Palauttanet lainaamasi teoksen ensi tilassa. | Muistanette liikkua hiljaa klo 22:n jälkeen. | Mikäli organisaationne kaipaa kartoittamista, ottanette yhteyttä! (E) | Merkinnette ajankohdan kalenteriin. (E) | Hyväksyttäneen kokouksen esityslista työjärjestykseksi. (P)

Huom. Väitelauseiden esiintymistä direktiivinä on kutsuttu väitelauseen toissijaiseksi käytöksi (Matihaldi 1979: 141; Hakulinen – Karlsson 1979: 277). Tällöin on lähdetty siitä, että ”väittäminen” on deklaratiivisen eli väitelauseen ensisijainen tehtävä. Direktiivistä käyttöä ei kuitenkaan ole välttämättä käsitettävä toissijaiseksi. Direktiivisen tulkinnan synty selittyy siitä, että verbin aikamuoto (preesens) on tulkittavissa myös futuuriksi. Jos puhuja esittää asiaintilan siten, että sellainen vallitsee vastaanottajan tai vastaanottajien suhteen lähitulevaisuudessa, lause voidaan tilanteesta riippuen tulkita aikeeksi tai ennustukseksi. Jos puheena olevan toiminnan toteutuminen on ongelmatonta tai jos puhujalla on tilanteessa auktoriteettiasema, hänen esittämänsä aie tai ennustus saa direktiivisen tulkinnan. Kiteytyneimpiä direktiivisen tulkinnan saavia puhekuvioita (nimityksestä ks. Kauppinen 1998) ovat vastaanottajaan kohdistuvat eli 2. persoonan ilmaukset kuten Tulisit mukaan. Yksikön 3. persoonan sekä monikon 1. persoonan sisältävien lausumien tulkitseminen direktiivisiksi on tätä suuremmassa määrin kontekstisidonnaista.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Direktiivin käsitteestä

Imperatiivi- eli käskylause

Muut verbialkuiset direktiivit

Jussiivi

Deonttiset ja performatiiviset ilmaukset direktiiveinä

Direktiivit ja partikkelit

Finiittiverbittömät direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot