Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Kysymykset > Vaihtoehtokysymykset > Vaihtoehtokysymysten polaarisuus > § 1695 Kielteisesti suuntautuva eikö-kysymys

§ 1695 Kielteisesti suuntautuva eikö-kysymys

Kielteisesti suuntautuvan eikö-lausuman käytölle on ominaista, että kysyjä pyytää vahvistusta kyseisen kieltolauseen paikkansapitävyydelle. Konkreettisin peruste on se, että asia on esitetty juuri edellä, jolloin eikö-kysymys esiintyy tarkistuskysymyksenä tai topikalisoivana hämmästelykysymyksenä (a). Esimerkeissä (b) ja (c) arvio kieltolauseen paikkansapitävyydestä perustuu päätelmään.

(a)
S: Minä en oo soanu yhttää kirjettä.
J: Etkö,
S: En. (p)
(b)
M: No om myö ostettu ne sohvat ja, – – ja keittiön pöyvät (.) et semmoset ihan pakolliset suurin piirttein.
J: Mm. Et eiks ollu ees keittiönpöytää.
M: Eii (p)
(c)
S: Mites sen huomisen kanss on. Sinne Eilalle ja Pertsalle
V: Eiks Liisa o sun kans siit mitää jutellu.
S: Se eile eile vaan sovittiin et ja että noin seitsemän aikaan mentäs eikä mentäs pyörillä mut tota, (p)

Kuten kieltolauseet muutenkin, kielteisesti suuntautuvat eikö-lauseet välittävät implikaation, että vastaavan myönteisen lauseen ilmaisema asiaintila olisi odotuksenmukainen tai toivottava (» § 1616). Esimerkissä (b) kysymyksen oletus on, että asunnossa olisi voinut tai pitänyt olla keittiön pöytä, esimerkissä (c) että Liisan olisi pitänyt puhua asiasta. Tähän perustuu myös seuraavantapaisten ilmausten syyllistävä sävy:

(d)
Hän ihmettelee, miksi ihmiset haluavat mennä sunnuntaisin kauppaan. Eikö heillä ole muuta tekemistä? (l)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Yleistä

Hakukysymykset

Vaihtoehtokysymykset

Alisteiset kysymyslauseet

Retoriset kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot