Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Kysymykset > Alisteiset kysymyslauseet > § 1703 Alisteisten kysymyslauseiden rakenteesta

§ 1703 Alisteisten kysymyslauseiden rakenteesta

Alisteinen kysymyslause toimii toisen lauseen osana. Alisteisilla kysymyslauseilla on pitkälti sama jakauma kuin deklaratiivimuotoisilla että-lauseilla (a) (» § 1162), ja varsinkin puhutussa kielessä ne alkavatkin usein että-sanalla (b). Nämä kaksi alisteisen lauseen tyyppiä toimivat kuitenkin osittain eri sanojen täydennyksinä (» § 472, 11621163).

(a)
Et taida ymmärtää, että tämä on vakava asia. vrt. Et taida ymmärtää, miten vakava asia tämä on. | – – kaikki meritalaiset eivät vielä tiedä onko heillä työpaikkaa ensi syksynä. (l) vrt. Kaikki meritalaiset eivät vielä tiedä, että heillä on työpaikka ensi syksynä.
(b)
ja tähän samaan tota kokonaisuuteen liitettäis yks tällanen kriittinen artikkeli siitä että mitkä on nää asiat joissa meillä jatkuvasti kangertelee. (p)

Rakenteellisilta ominaisuuksiltaan alisteiset kysymyslauseet eivät juuri eroa itsenäisistä. Alisteisen vaihtoehtokysymyksen voi kuitenkin aloittaa partikkeli, jolla ei ole vastinetta itsenäisissä kysymyslauseissa: konjunktio jos(ko) (c) tai partikkelisulauma etteikö (d), joka edellyttää myös hallitsevalta lauseelta kielteisyyttä. Itsenäinen etteikö-alkuinen lause toimii vain retorisena kysymyksenä (» § 1705, 1159).

(c)
Eero Kalliomäki ryhtyikin hinnan kuultuaan pohtimaan, josko lientä voisi valmistaa itse. (l) | ja se toinen kaveri oli siin kyydissä se kysy et (.) jos me halutaan liftii semmoseen (.) hytille (p)
(d)
Minä olin enimmäkseen hiljaa. Ei sen puoleen, etteikö minulla olisi ollut omia näkemyksiä. (k) | En minä sano, etteikö vikaa olisi minussakin, – –. (k)

Omanlaisensa ilmaustyypin muodostavat tapaukset, joissa alisteisena kysymyksenä on pelkkä kysymyssana. Ilmauksille on ominaista, että edellä, rinnasteisen yhdyslauseen alkuosassa tai edellisessä virkkeessä, on jokin indefiniittinen tai spesifioimaton elementti, jonka paikan kysymyspronomini täyttää. Implikaationa on, että kysyjällä on puheenalaisesta jotakin tietoa, mutta ei riittävästi. Kysymyssanalla osoitetaan, missä suhteessa edeltävää tietoa tulisi täydentää (» § 1196):

(e)
He ovat jo hyvissä ajoin päättäneet äänestää, mutta ratkaisevat vasta vaalitaistelun loppusuoralla, ketä. (l) | Viittausten tarkoitus lienee ohjata kuuntelijaa. En vain oikein ymmärtänyt, mihin. (l) | – – pelkäämme toisiamme, mutta en osaa sanoa miksi, – –. (l)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Yleistä

Hakukysymykset

Vaihtoehtokysymykset

Alisteiset kysymyslauseet

Retoriset kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot