Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Affektiset konstruktiot ja keinot > Yleistä > § 1707 Mitä tarkoitetaan affektisilla ilmauksilla?

§ 1707 Mitä tarkoitetaan affektisilla ilmauksilla?

Affektisilla ilmauksilla tarkoitetaan tässä kieliopissa sellaisia konventionaalistuneita konstruktioita ja muita kielenaineksia, joilla puhuja voi osoittaa suhtautumistaan tai asennoitumistaan puheenalaiseen asiaan tai puhekumppaniinsa. Puhetoimintoja, joissa affektisia ilmauksia herkästi esiintyy, ovat vastaanottajalle kohdistetut pyynnöt ja kehotukset, arkaluontoisten asioiden esittäminen sekä syytökset, hellittelyt ja kiusoittelut. Asiaintiloihin kohdistuvia affektisia ilmauksia sisältäviä puhetoimintoja ovat arviot, kannanotot sekä näiden vahvemmat versiot, päivittelyt ja sadattelut (» § 1212, 1712, 1725). Konstruktiot eivät välttämättä ole erikoistuneet vain jonkin tietyn tunnetilan tai asenteen osoittamiseen, vaan toimivat paljon yleisemmällä tasolla esim. joko myönteisessä tai kielteisessä käytössä. Samalla keinolla voidaan ilmentää erilaista, jopa keskenään päinvastaistakin asennoitumista, esim. kauhisteleva tai ihasteleva Mikä ilma!

Tässä luvussa konstruktiolla tarkoitetaan morfosyntaktisia rakenteita. Oman panoksensa affektisuuden ilmaisemiseen tuovat tietyt sanaryhmät, joihin affekti on leksikaalistunut. Tällaisia ovat haukkuma‑, voima- ja kirosanat, interjektiot sekä affektiset johdokset. Myös slangi- ja deskriptiivisanoihin sisältyy usein affektisia sävyjä. Interjektiot, joiden keskeinen merkityssisältö on affektinen, tarjoavat leksikaalistuneita tapoja ilmaista puhujan reaktioita puhuteltaviin, sanottuun tai tapahtuneeseen (» § 856, 1712, 1717, 1719).

Ilmauksen affektisia merkityksiä ei ole tapana lukea kuuluviksi lauseen tai lausuman kirjaimelliseen merkitykseen eli propositionaaliseen sisältöön, vaan affektisiksi katsottavat keinot tuovat lauseisiin ja lausumiin lisämerkityksiä ja implikaatioita, joita on myös nimitetty ekspressiivisiksi, sosiaalisiksi ja interpersoonallisiksi merkityksiksi.

Kulloisenkin asenteen tai suhtautumisen konventionaalinen ilmaiseminen, kuten liioittelun tai paljoksunnan tai toisaalta hellittelyn, leikillisyyden tai vähättelyn, riippuu tilanteesta. Osana tilannetta on puhujien välinen suhde. Yhteistä kaikille tilannekohtaisille tulkinnoille on, että ilmaukseen sisältyy jokin puhujan asennoitumista osoittava elementti, joka ohjaa vastaanottajan tulkintaa.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Yleistä

Affektisuus ja kielen tasot

Eksklamatiiviset lausumat

Imperatiivilauseen affektinen käyttö

Voimasanojen kielioppia

Itsenäiset lausekkeet affektisessa käytössä

Kieliopillisten morfeemien affektinen käyttö

Toisto

Sulje kaikki tasot