Hakuohje 
SISÄLLYS > ILMIÖT > Affektiset konstruktiot ja keinot > Voimasanojen kielioppia > Tehtävät > § 1725 Voimasanoista ja niiden muodoista

§ 1725 Voimasanoista ja niiden muodoista

Voimasanat eli kirosanat kuten helkkari, jumalauta, paska tuovat lausumaan affektisen sävyn; niillä on sekä partikkelien (interjektioiden) että intensifioivien substantiivien (esim. ihme) ominaisuuksia. Kiroileminen tai sadattelu tarkoittaa tavallisimmin yksittäisten voimasanojen käyttöä reaktiona johonkin juuri tapahtuneeseen tai kuultuun: voi perkele; hitto. Osana pitempää vuoroa voimasanat tuovat lausumaan affektisen sävyn.

Voimasanat eivät muodosta kieliopillisesti homogeenista ryhmää. Lausepohjainen kiteymä jumalauta on taipumaton ja vain sadattelukäytössä samoin kuin esim. jukoliste. Muut voimasanat ovat myös täysiparadigmaisia substantiiveja. Sanat paska ja vittu ovat morfosyntaktisesti laaja-alaisimpia; jälkimmäinen toimii myös kantasanana useille johdoksille: vituttaa, vittumainen, vittuilla. Voimasanoina käytettyinä substantiivit ovat vakiintuneet esiintymään lähinnä kieliopillisissa sijoissa, ja ne esiintyvät myös monissa kiteytyneissä konstruktioissa:

 
Haista vittu ~ paska. | Hittoako sillä on väliä. | Piru vie. | Helvetti soikoon! | Paskat mä siitä välitän.

Voimasanan tai sanan ihme inessiivimuoto esiintyy emfaattisena vakuutteluissa, ihmettelevissä kysymyksissä, käskyissä sekä kielteisissä lausumissa:

 
Tämä on sinun ravintolasi, totta hemmetissä sinä saat määrätä täällä kaikesta. (k) | Miksi hitossa minä suostuin? (k) | Älä nyt hemmetissä ala itkeä. (k) | En helvetissä jää, Matias puuskahti. (k) | Tulkaa nyt helvetissä jo, Tipi suhahti – –. (k) | Tarkistakaa nyt ihmeessä ensin, oliko se todella Lipponen, joka lausunnon on antanut, ihmetteli Saarikangas. (l)

Voimasanoja paska ja vittu käytetään usein monikollisinakin kiellon sijasta ja vahvistamassa kieltosanattomia kieltoja (» § 1623):

 
Vittu ne mitään saa kiinni. (k) | Hän sanoi muutenkin paskat välittävänsä, mitä joku on pentuna touhunnut. (k) | Sanoin, että vitut poteroista. (k) | Tyrkkäsin tunkeilijan kauemmaksi, mutta vitut se mikään Hevosnaama ollut, – –. (k)

Kun väitelauseella paljoksutaan määrää tai kuvataan toiminnan intensiivisyyttä, sen finiittiverbi voi saada määritteekseen sti-päätteisen voimasanan: (niin) x:sti. Tässä tehtävässä voimasanat toimivat samalla tavoin kuin adjektiivit sti-adverbien kantasanoina (» § 653), esim. paleltaa ihan sairaasti.

 
Kinoksessa huomasin, että minua palelsi saatanasti. (k) | Kai minä sitten huomaamattani jännitin niin maan perkeleesti. (k) | Vastahan sinä tulit ja olet pirusti myöhässä. (k) | Se minua sapettaa niin helvetisti. (p)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Yleistä

Affektisuus ja kielen tasot

Eksklamatiiviset lausumat

Imperatiivilauseen affektinen käyttö

Voimasanojen kielioppia

Itsenäiset lausekkeet affektisessa käytössä

Kieliopillisten morfeemien affektinen käyttö

Toisto

Sulje kaikki tasot