Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Verbijohdokset > Yleistä > Verbinjohdinten tehtävistä > Kantasanana verbi > § 307 Johtimen vaikutuksesta kantaverbin merkitykseen

§ 307 Johtimen vaikutuksesta kantaverbin merkitykseen

Verbivartaloon liittyvillä verbinjohtimilla on kahdenlaisia tehtäviä. Muuttamis- ja muuttumisjohdoksissa johdin muuttaa kantaverbin valenssia ja vaikuttaa siten verbin argumenttirakenteeseen ja lauseenjäsenten välisiin suhteisiin (» § 462). Muuntelujohdoksissa johdin taas modifioi verbin ilmaiseman toiminnan tai tapahtuman laatua. Esimerkkejä muuttamis- ja muuttumisjohdoksista:

 
Talonmies siirsi pöydän.     > Pöytä siirt-y-i.  
    objekti     subjekti    
 
Äiti nuku-tta-a lapset.     < Lapset nukkuvat.  
    objekti     subjekti    
 
Isä tee-ttä-ä kengät   suutarilla. < Suutari tekee kengät.
    objekti   adverbiaali subjekti   objekti
 
Ikävä herkistää mielen.     > Mieli herkist-y-y ikävästä.
subjekti   objekti     subjekti   adverbiaali

Muuttumisjohdoksilla (eli U-vartaloisilla) on transitiivinen kantaverbi, jonka johdin muuttaa intransitiiviseksi. Muuttamis- (eli (t)tA-) ja muuntelujohdosten (le- ym.) kantaverbeissä on niin transitiivisia kuin intransitiivisiakin. Muuttumisjohdos kuvaa muutosta subjektin tarkoitteessa, muuttamisjohdos objektin tarkoitteessa.

Muuttamis- ja muuttumisjohdosten johtimet ovat tehtäviltään vastakkaisia. Kausatiivinen johdin (kuten ‑ttA-) lisää yhden täydennyksen kantaverbin valenssiin ja on siten tyypillisesti transitiivistava tai kolmipaikkaistava, refleksiivis-automatiivinen johdin (kuten ‑U-) taas vähentää ja on intransitiivistava. Muuttamis- ja muuttumisjohdinten aiheuttama valenssinmuutos koskee lauseenjäsenistä etenkin subjektia ja objektia ja niiden rooleja. Sama argumentti saa kantaverbissä ja johdoksessa eri lauseenjäsentehtävän (ks. esimerkkejä edellisellä sivulla).

Muuttamis- ja muuttumisjohdokset muodostavat kantaverbinsä kanssa transitiivisen ja intransitiivisen verbin pareja. Johtamattomasta transitiiviverbistä voi yleensä muodostaa johtamalla intransitiivisen verbin ja päinvastoin.

 
Transitiivinen (kausatiivinen) Intransitiivinen (ei kausatiivinen)
siirtää siirt-y
kastaa (~ kastella) kast-u-a
panna pane-utu-a
kääntää ~ käänn-y-ttä käänt-y
pilata ~ pila-annu-tta-a pila-antu-a
kirjoittaa ~ kirjoit-utta-a kirjoitta-utu-a (~ kirjoitt-u-a)
hidastaa ~ hidast-u-tta-a hidast-u-a
elä-ttä elää
nuku-tta-a nukkua
pudot-ta-a pudota ~ pudot-ta-utu-a
rento-u-tta-a rento-utu-a
kävel-yttä kävellä
pääs- päästä (: pääse-)
kilis--ä ~ kilis-yttä kilistä (: kilise-)

Verbien johtaminen johdetuista verbeistä (» § 306) ei sen sijaan ole aivan yhtä rajoituksetonta. Vain pienen osan Aise- ja (e)le-johtimisista verbeistä voi intransitiivistaa U-johtimella tai U-loppuisella johtimella. Myöskään monista kausatiivisista, varsinkaan teettojohdoksista, ei voi muodostaa U-johtimista intransitiivista verbiä.

 
*vilkaistua < vilkaista | *kieriteltyä ~ *kieritteleytyä < kieritellä | *elättyä < elättää | *puhalluttua < puhalluttaa | *hankaloittua < hankaloittaa

Samoin tunneverbien intransitiivistaminen ei ole aina mahdollista, esim. *pelkäytyä < pelätä, *inhoutua < inhota.

Huom. Verbiin liittyvät verbinjohtimet on jaettu muuttajiin (tai muuntajiin) ja modifioijiin sen mukaan, vaikuttaako johdin kantaverbin syntaktiseen käyttäytymiseen vai ei (Kytömäki 1977: 72–78; Kangasmaa-Minn 1982: 43–44). Ensin mainittua ryhmää edustavat muuttamis- ja muuttumisjohdosten, jälkimmäistä muuntelujohdosten johtimet. Vaihtoehtoinen nimityspari muuttajille ja modifioijille on esim. roolijohtimet (Kytömäki 1992) ja teonlaatujohtimet (T. Lehtinen 1979). (Myös » § 156.)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Yleistä

Muuttamisjohdokset

Muuttumisjohdokset

Muuntelujohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot